lauantai 24. elokuuta 2013

Älä käy yöhön yksin

Kirjoittaja: Kjell Westö
Suomentaja: Katriina Huttunen
Julkaistu: 2009 (suomennos 2009)
Alkuperäinen nimi: Gå inte ensam ut i natten
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 602

"Älä käy yöhön yksin
et tiedä mihin siellä törmäät
et tiedä kenen saaliiksi jäät
Pysy täällä luonani
ole janoni, ole juomani
Älä koskaan käy yöhön yksin"

Joni, Ariel & Adriana. Älä käy yöhön yksin/Hiljaisuuden äänet. 60-luku. Sittemmin elämä kuljettaa Jounia, Arielia ja Adrianaa eri suuntiin - laulutrion hajoamisen jälkeen yhteydenpito jää vähälle. Adrianan pikkusisareen Evaan rakastunut Frank Loman päättää selvittää kolmikon historiaa, ja vähä vähältä Jounin, Arielin ja Adrianan elämäntarinat alkavat aueta.

Kjell Westön Älä käy yöhön yksin on paitsi kiehtova kuvaus kolmen ystävyksen elämästä myös aito ja yksityiskohtainen kuvaus Helsingistä 60-luvulta aina 2000-luvun puoliväliin. Jouni Manner, Ariel Wahl ja Adriana Mansnerus ovat nuoria 60-luvulla, kun Jimi Hendrix heittää keikkansa Helsingissä. Arielilla on isän vanha Levin, varastettu Impala ja sanoituksia. Adriana ja Jouni laulavat, Stenka Waenerberg toimii managerina ja Sonovax tuottaa. Ystävyys hajoaa musiikkiyhtyeen myötä, Jouni pärjää, Ariel ja Adriana eivät. Adriana haukkaa liian ison palan liian nuorena, Ariel lähtee Ruotsiin Hullu-Hurmeen hasisjengiin ja Jouni ryhtyy journalistiksi ja politiikoksi.

Älä käy yöhön yksin on kolmen erilaisen ihmisen tarina, kertomus heidän ystävyydestään ja elämänkohtaloistaan. Joukkoon sekoittuvat myös reilua kymmentä vuotta nuorempien Evan ja Frankin tarinat. Westön teoksessa on jotain niin aitoa, että tuntee elävänsä hahmojen mukana, ei lukevansa tarinaa. Luettuani romaanin Älä käy yöhön yksin teki mieleeni näpytellä Youtuben hakukenttään "älä käy yöhön yksin single" ja googlata 2000-luvun alkupuolen uutisotsakkeita europarlamentaarikko Mannerin ympärillä velloneesta skandaalista. Westön hahmot todella elivät mielessäni, ja vaikka osa hahmoista ei ollut helposti samastuttavia, he olivat silti todellisia.

Mietin paljon, mikä on niin todellisten ja elävien henkilöhahmojen salaisuus. Kjell Westön teoksessa kyseessä oli varmasti aidosti kuvattu miljöö, jota varten oli tehty runsaasti taustatyötä. Oikeat, todelliset hahmot fiktion lomassa ja todentuntuisesti luotu menneiden vuosikymmenten poliittinen ja yhteiskunnallinen ilmapiiri vaikuttavat nekin osaltaan.

Westön kirjan kantava teema oli mielestäni se, kuinka ihminen tarvitsee aina toista ihmistä tuekseen. Kjell Westön päähenkilöt eivät pärjää yössä yksin, ei edes Jouni.

"Jotkut ihmiset taivaltavat läpi koko elämänsä oma riittämättömyys kasvoihin ja ruumiin liikkeisiin kirjoitettuna. Heistä huokuu hätäännys, heille suodaan vähemmän mahdollisuuksia kuin he ansaitsisivat, ja jossakin vaiheessa epäonnistumiset alkavat jäytää heitä sisältäpäin... Sitten on niitä joilta kaikki tuntuu sujuvan helposti, niin helposti että heidän etevyydestään ja pelottomuudestaan tulee vuosien saatossa läpitunkematon naamio."

Ariel kuuluu ensimmäisiin, Jouni jälkimmäisiin. Adriana pärjää ulkonaisesti, mutta henkisesti ei. Vaikka Adriana ja Ariel ovatkin ulkonaisilta puitteiltaan epäonnistujia, tarviten toista ihmistä ja ystävää vierelleen, ei Jouni Manner lopulta ole yhtään sen suurempi onnistuja. Avioliitot - kaikki kolme - päätyvät eroon, tyttärille ei riitä aikaa, todelliset ystävät ovat harvassa. Älä käy yöhön yksin on nimensä mukaisesti romaani siitä, kuinka yöhön ei pidä käydä yksin - ei koskaan tiedä, mikä siellä odottaa. Nuoruudessa solmitut aidot ystävyyssuhteet olisivat auttaneet jaksamaan elämässä, mutta unelmien rikkouduttua rikkoutuu paljon muutakin. Arielilla, Adrianalla ja Jounilla ei tosiaan mene aina putkeen: ystävyys ei ole niin vahva kuin pitäisi, ja sen hajottua jokaisen elämä alkaa murentua pikkuhiljaa. Kuten takakannessa lukee, jos he olisivat pysyneet yhdessä, he olisivat ehkä voineet suojella toisiaan.

Ystävyyden teeman lisäksi Westön romaanissa Älä käy yöhön yksin on jonkin verran yhteiskunnan luokkaerojen tarkastelemista. Teoksessa päähenkilöt ovat niin suomenruotsalaisia kuin suomalaisiakin, ja stereotypioita rikotaan: kaikki suomenruotsalaiset eivät ole hienostelevia ja yläluokkaisia, vaan joukkoon mahtuu Arielin ja Frank Lomanin kaltaisia tavallisia kaduntallaajia. Luokkajaottelun olemassaolo ja yhteiskuntaluokkaan kuuluminen ja sen kautta muodostuva identiteetti näkyvät taas: europarlamentaarikkonakin, Kokoomuksen riveihin liittyneenä Jouni Manner muistaa köyhän, työnväenluokkaisen syntyperänsä. Arielin, Adrianan, Jounin, Evan ja Frankin tapauksissa ystävyys syntyy kuitenkin yli luokkaerojen.

Älä käy yöhön yksin on tunnelmaltaan hyvin surullinen teos. Itse olen hyvin pitkälti tunnelmalukija, ja lukiessani tätä romaania uppouduin teokseen siinä määrin, että melankolinen mieliala valtasi minut silloinkin kun en lukenut teosta: elin kirjan vaikutuspiirissä ja tunnelmissa vielä pitkään lukemisen päätyttyä. Älä käy yöhön yksin on mielestäni upea ja vaikuttava teos. Erityinen maininta vielä siitä, kuinka paljon pidin Helsinki-kuvauksesta kirjassa: Helsinki on yksi lempikaupunkejani, ja elävä ja hienosti toteutettu kuvaus siitä oli ihanaa luettavaa.

3 kommenttia:

  1. Mukavaa lukea näin ihastunutta tekstiä suosikkikirjailijastani. Mahtavaa, että kolahti!

    Minä luin tämän vuonna 2009 tuoreeltaan, joten siitä on jo aikaa. Muistan, etten aivan täysillä hurmaantunut, mutta se taisi johtua siitä, että olin lukenut vasta vähän aiemmin Missä kuljimme kerran, johon rakastuin täysin ja estoitta.

    Nyt jos lukisin uudelleen, voisin olla toista mieltä. Kyllä tämä on taitava kirja yhtä kaikki. Juuri nyt minulla on kesken uusin Kangastus 38, joka tuntuu hyvin erilaiselta kuin aiemmat Westöt. Mutta hyvältä!

    VastaaPoista
  2. Pidin tästä kirjasta paljon, kuten olen pitänyt Westön tuotannosta muutoinkin. Hieno kirja, herkkä ja melankolinen syksyn kirja. Hienosti kirjoitit kirjasta!

    VastaaPoista
  3. Suketus: Kjell Westö tosiaan osui ja upposi heti ensi kerralla! Haluaisin lukea oikeastaan kaikki Westön romaanit, mutta erityisesti kiinnostaa Leijat Helsingin yllä (Missä kuljimme kerran odottaa uusintalukuvuoroaan!)

    Valkoinen kirahvi: Kiitos! Tämä tosiaan on kirja, joka sopii hyvin syksyyn.

    VastaaPoista