torstai 15. elokuuta 2013

Järki ja tunteet

Kirjoittaja: Jane Austen
Suomentaja: Aune Brotherus
Julkaistu: 1811 (suomennos 1952)
Alkuperäinen nimi: Sense and Sensibility
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 339

Dashwoodin perhe - äiti sekä sisarukset Elinor, Marianne sekä Margaret - joutuvat muuttamaan pois kodistaan kun perheen pää Henry kuolee ja John Dashwood, Henryn ensimmäisestä avioliitosta, perii Norland Parkin kartanon. Dashwoodit muuttavat Barton Cottageen, lähelle rouva Dashwoodin sukulaista sir Johnia. Barton Cottagessa Dashwoodit tutustuvat erilaisiin ihmisiin: sir Johnin ystävälliseen anoppiin rouva Jenningsiin, Steelen neiteihin sekä eversti Brandoniin. He myös tapaavat uudestaan John Dashwoodin langon, Edward Ferrarsin, joka osoittaa kiinnostusta Elinoriin, ja tunteellinen Marianne rakastuu puolestaan tulisesti herra Willoughbyyn.

Olen viimeksi lukenut Jane Austen klassikon Järki ja tunteet joskus yläasteella, ja olinkin unohtanut oikeastaan kaiken aina päähenkilöiden nimistä lähtien. Teos oli kuitenkin tästä huolimatta juuri niin ihana kuin muistin! Vanhanaikaisuus, Englannin maaseutu ja yksityiskohtainen ja dialogiin sekä hahmokerrontaan painottuva teksti osuivat ja upposivat. Tämä ei kuitenkaan ollut sinänsä mitenkään yllättävää, sillä olen pitänyt Jane Austenin teoksista paljon aikaisemmillakin lukukerroilla. Tällä kertaa kirjasta tuntui kuitenkin karisevan kaikki pitkäveteisyys ja vaikeaselkoisuus pois, ja uppouduin täysin Elinorin ja Mariannen rakkaustarinoihin.

Teoksessa Järki ja tunteet pidin ehdottomasti enemmän Elinorista. Elinorin järkiperäisyys, joka kuitenkaan ei sulje pois rikasta tunnepuolta, vetosi minuun paljon paremmin kuin Mariannen jopa liioiteltu tunteikkuus, joka tuntui suurimmaksi osaksi hyvin typerältä, melodramaattiselta ja harkitsemattomalta. Elinor tuntui paljon realistisemmalta ja mietitymmältä hahmolta kuin Marianne. Siinä missä Elinorin järkevyys oli aidonoloista, oli Mariannen voimakas tunne-elämä melkeinpä ylilyöty. Marianne suoraan sanoen ärsytti minua paikka paikoin hahmona: ystävällisyydestään ja lahjakkuudestaan huolimatta hän sortui usein ajattelemattomuuteen ja itsekkyyteen.

Jane Austenin kirjassa mielestäni keskiössä oli juurikin "järjen" (Elinor) sekä "tunteiden" (Marianne) vastakkainasettelu ja toisaalta yhteensopivuus. Kontrasti sisarusten ja heidän edustamiensa periaatteiden ja ajatusmallien välillä on suuri, mutta toisaalta molemmat oppivat toisiltaan paljon. Kirjassa Järki ja tunteet Elinor - järki - on kuitenkin hallitsevampi, ja positiivisemmin esitetty. Rationaalisuutta ja pidättyväisyyttä ihannoidaan mielestäni tekstissä enemmän kuin vuolasta tunteiden ilmaisua. Mielenkiintoista on myös se, kuinka Austenin kirjoitustapa heijastelee päähenkilöiden hallitsevia luonteenpiirteitä: lukijalle valkenevat paljon selkeämmin Mariannen väkevät tunteet Willoughbya kohtaan kuin Elinorin vakaa, mutta hillitty rakkaus Edward Ferrarsia kohtaan.

Kaiken kaikkiaan Järki ja tunteet oli viehättävä lukukokemus, ja sen luettuani tekee mieli tarttua muihinkin Jane Austenin teoksiin! Erityisesti haluaisin lukea teoksen Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka olen tosin jo lukenut aikaisemminkin, mutta josta en muista oikeastaan sen enempää kuin tästäkään muistin.

4 kommenttia:

  1. Mäkin luin tämän juuri ja koin kyllä hieman pitkäveteiseksi. Mariannen ja Elinorin erilaiset persoonat oli kirjan parasta antia :).

    VastaaPoista
  2. Onhan tässä oma pitkäveteinen puolensa, mutta musta se jäi nyt paljon enemmän varjoon kuin seitsemän-kahdeksan vuotta sitten! Minusta tosiaan nuo erilaiset persoonat ovat koko teoksen pointti:)

    VastaaPoista
  3. Kuten Sannalle jo aiemmin kommentoin, niin minä en ole tätä lukenut. Sarjana ja elokuvana tuttu kyllä.

    Austenilta ehdoton lempparini on Viisasteleva sydän<3

    VastaaPoista
  4. Viisastelevaa sydäntä en ole tainnut lukea, tai ainakaan ei muistu mieleen! Paljon muuta olen Austenilta luettu, mutta tuokin päätyy kyllä lukulistalle :)

    VastaaPoista