sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kohtauksia eräästä avioliitosta

Kirjoittaja: Ingmar Bergman
Suomentaja: Risto Hannula
Julkaistu: 1973 (suomennos 1974)
Alkuperäinen nimi: Scener ur ett äktenskap
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 200

Marianne ja Johan ovat olleet kymmenen vuotta naimisissa, ja kaikki menee hyvin. Malliavioliitto kuitenkin romahtaa, kun Johan ilmoittaa Mariannelle lähtevänsä rakastajattarensa Paulan kanssa seuraavana iltapäivänä Pariisiin. Tästä alkaa omituinen kohtausten sarja avioliitossa, joka päättyy eroon, mutta jonka osapuolet vielä eronkin jälkeen ovat kiintyneitä toisiinsa ja pettävät lopulta uusiakin puolisoitaan.

Ingmar Bergmanin käsikirjoitus Kohtauksia eräästä avioliitosta käsittää nimensä mukaisesti kuusi kohtausta Mariannen ja Johanin liitosta, joka jatkuu vielä eronkin jälkeen. Marianne ja Johan eivät kykene päästämään toisistaan irti, vaikka kuluu lähes vuosikymmen kun Johanin suhde särkee avioliiton. Kohtauksia eräästä avioliitosta on oikeastaan kamala, melkeinpä raadollinen ja samalla sekä lohduton että lohdullinen kuvaus avioliitosta, joka päättyi, mutta ei päättynytkään.

Bergmanin näytelmästä puuttuu lähes kaikki melodramaattinen riitely hahmojen välillä. Marianne suhtautuu melkeinpä banaalin tyynesti Johanin ilmoitukseen rakastajattaren olemassaolosta ja perheensä jättämisestä. Hän tarjoutuu pakkamaan Johanin laukun, pyytää viileästi saada lisää tietoa Paulasta ja kysyy kylmästi Johanilta, mitä kertoisi lapsille.

"Marianne: Mitä haluaisit minun sanovan lapsille?
Johan: Sano mitä haluat.
Marianne: Sanonko, että sinä olet rakastunut toiseen naiseen ja livistänyt meidän luotamme?
Johan: Minusta tuo muotoilu on erinomainen. Sillä on sekin etu että se on totta."

Mariannen suhtautuminen oli omasta mielestäni omituisen sarkastista, samoin Johanin. Aivan kuin kumpikaan ei olisi ottanut minkäänlaista syrjähyppyä tosissaan, vaan pitävät sitä vain hetken hullutuksena, tietäen kuitenkin kuuluvansa toisilleen. Lohdutonta teoksessa on se, että vaikka Marianne toteaa, että hänellä on täysin hyvä olla - työ, tyttäret, uusi mies - hän kaipaa edelleen jollain tasolla häntä pettänyttä Johania eikä kykene päästämään irti suhteesta, joka satuttaa häntä. Onko ihminen siis sidottu toiseen ikuisiksi ajoiksi hetken rakkauden tähden? Toisaalta tämä on myös hyvin lohdullista: aina on mahdollisuus korjata tehdyt virheet, rakkaus kantaa kyllä vaikeidenkin aikojen ja ongelmien läpi.

Lukiessani mietin, onko tällainen kuvaus avioliitosta realistinen, onko Mariannen ja Johanin yhteiselämä mahdollinen todellisuudessa? Mahdollisesti kyllä ja ei. Marianne ja Johan eivät oikeastaan pyri tietoisesti toisistaan irti, he vain ovat ja kaipaavat kuitenkin toistensa luo. He tuntuvat näytelmässä avioparilta, joka eroaa aivan vääristä syistä. Kuten Ingmar Bergmankin esittää Kohtauksia eräästä avioliitosta -näytelmässään Mariannen ja Johanin hahmojen kautta: heidän ongelmansa on kommunikaation puute ja kuuntelemisen taidon olemattomuus. Marianne ja Johan ottavat kaiken itsestäänselvyytenä, haluavat lakaista ongelmansa maton alle keskustelematta kuitenkaan niistä suoraan.

Pidin kuitenkin näytelmästä Kohtauksia eräästä avioliitosta. Näytelmänä teos painottui tietysti vahvasti dialogiin ja hahmoja oli verrattain vähän, mutta tämä oli oikeastaan myös teoksen vahvuus. Lukija pääsee tutustumaan Johaniin ja Marianneen ulkopuolisena tarkkailijana samoin kuin oikeassa elämässä, voi miettiä valehtelevatko he vai eivät, mitä he jättävät kertomatta. Näytelmässä ei ole kaikkitietävää kertojaa, joka paljastaisi lukijalle kaiken. Mariannen ja Johanin tarina oli loppujen lopuksi ajatuksia herättävä, ja Kohtauksia eräästä avioliitosta voisi olla mielenkiintoinen nähdä niin televisiosarjana kuin elokuvaversionakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti