torstai 19. syyskuuta 2013

Rautatie

Kirjoittaja: Juhani Aho
Julkaistu: 1884
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 126

Matti ja Liisa, maalla asuva vanhahko pariskunta, saavat kuulla rautatiestä: ihmeellisestä koneesta, joka kulkee höyryllä pitkin rautaista tietä. Liekö moinen edes totta? Syksy ja talvi ehditään pohtia kummallisen uuden keksinnön ominaisuuksia sekä miettiä rautatien todenmukaisuuttakin, ennen kuin keväällä rautatieta on pakko lähteä katsomaan...

Juhani Ahon Rautatie on yksinkertainen romaani, joka kuvaa rautatien saapumista Suomeen ja korvessa elävän pariskunnan ihmettelyjä siitä. Nyt, noin 130 vuotta sitten teoksen ilmestymisen jälkeen, kirja tuntui mielestä kenties tylsältäkin ja aihepiiri kaukaiselta. Nykyihminen ei ole juuri tottunut erityisemmin ihmettelemään tekniikan edistystä, ainakin itselleni jatkuvasta edistyksestä on tullut itseisarvo, ei ihmettelyn tai kummastelun aihe. Liisalle ja Matille puolestaan rautatie on suuri ihme, josta riittää juttua pitkään:

"Ja rautatiestä he juttelivat, juttelivat tästä ihan uudesta ihmeestä ja kummasta... että kaikkea sitä vanhoillaan kuuleekin."

Vaikka rautatie heitä paljon kiinnostaakin, eivät he kehtaa sitä myöntää toisilleen. Syksyn kääntyessä talveksi molemmat sanovat pitävänsä rautatietä mahdottomuutena, mutta eivät todellisuudessa halua myöntää toiselle uskovansa niinkin kummalisen keksinnön olemassaoloon. Rautatie kuitenkin pysyy mielissä.

"Mutta kumpainenkin he kyllä rautatietä ajattelivat, vaikka eivät siitä puhuneet. Näkivät untakin siitä usein ja kuuliat toistensa siitä unissaan puhuvan. Mutta jos he silloin sattuivat yöllisistä haasteluistaan heräämään, niin kääntyivät he kiireesti selin toisiinsa, vetivät kumpikin peitteen puoleensa ja olivat nukkuvinaan."

Lopulta Liisa ja Matti pääsevät viimein matkaan: tosin rautatien näkeminen täytyy verhota tuttavien näkemisiksi. Kuka sitä nyt kehtaisi myöntää, että rautatietä ja hyöryveturia sitä ollaan menossa katsomaan. Erinäisten kommellusten jälkeen Liisa ja Matti pääsevät kuitenkin jopa rautatien kyytiin.

"Siihen oli jouduttu ja siinä sitä nyt mentiin... Liisa istui penkillä ja piteli tiukasti kiinni. Matti seisoi penkkien välissä ja piteli hänkin käsillään kiinni..."

Juhani Ahon Rautatie eteni mielestäni jotenkin liian hitaasti. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus siinä mielessä, että 1880-luvulla ilmestyessään se varmasti kuvasi aidosti erityisesti maalla asuvan, alemman, koulusivistystä vaille jääneen yhteiskuntaluokan tuntemuksia uusista ja ihmeellisistä keksinnöistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti