lauantai 7. syyskuuta 2013

Syvältä, veistoluokan uumenista

Kirjoittaja: Kari Levola
Julkaistu: 2002
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 111

"Nuoruus ei ole vaikeata, se on vielä vaikeampaa ja kaupan päälle vielä ristiriitaistakin."

Olen lukenut Kari Levolan nuortennovelleja sisältävän kokoelman Syvältä, veistoluokan uumenista useaan kertaan, mutta joku tässä jaksaa aina napata! Levolan maailma on hieman vääntyneen humoristinen, mutta kertoo samalla aidosti erilaisten nuorten erilaisista maailmankuvista. Novellit ovat kuin hetkiä, pieniä kurkistuksia teini-ikäisten elämään, maailmaan, jossa ei jakseta imuroida ja jossa vastakkainen sukupuoli on pelottavampi ja kiehtovampi kuin kolmipäinen käärme.

Vaikka en itse samastunutkaan erityisesti yhteenkään hahmoista, ja nuorten maailma tuntui jotenkin hieman oudolta, (johtunee osittain myös teoksen julkaisusta: itse olen ollut Levolan hahmojen ikäinen vajaat kymmenen vuotta julkaisuajankohtaa myöhemmin) pidän silti teoksesta valtavasti! Kari Levolan novellikokoelma Syvältä, veistoluokan uumenista käsittelee kuitenkin aiheita, jotka ovat ajankohtaisia vielä tänäkin päivänä. Vaikka puitteet muuttuvat, teemat pysyvät samana. Novellit käsittelevät muun muassa tietotekniikkaa, kyseenalaistavat yhteiskunnan kauneusihanteita ja tietysti myös ihastumista, rakkautta ja lähestymisen mahdottomuutta.

Muun muassa novelli Elämän koreus kritisoi yhteiskunnan asettamia kauneusihanteita keinotekoisina ja luonnottomina, jotka ovat muodostuneet vain sen takia, että enemmistö kannattaa niitä. Päähenkilö Silja haaveilee koristeamputoinnista, ja haikailee jäsensiirrännäisien perään: ehkä joskus Suomessakin on mahdollisuus saada peukalo keskelle kämmentä. Tekstin kautta Levola kyseenalaistaa epärealistiset ja luonnottomatkin kauneusihanteet, joiden noudattaminen todellisuudessa on vain pelkoa joutua yhteisön ulkopuolelle ja joukosta erottautuminen.

Toinen teoksen kantava teema on tietotekniikka ja sen läsnäolo erityisesti nuorempien sukupolvien arkielämässä. Tekstiviestien tärkeyttä käsitellään eräässä novelleista, ja novelli Elävän kuva piirtää karun kuvan internetin raadollisuudesta: maailman pahuuden ja julmuuden saa omalle ruudulle parilla klikkauksella. Levola onnistuu nostamaan kokoelmassaan Syvältä, veistoluokan uumenista esille tietotekniikan ja jatkuvan informaatiovirran sekä positiiviset että negatiiviset puolet.

Rakkaus, seurustelun aloittaminen ja ihastumiset ovat myös olennainen osa teosta. Kiinnitin lukiessani huomiota siihen, että suurin osa näistä novelleista käsitteli aihetta pojan näkökulmasta. Mielenkiintoista oli se, että Levolan novelleissa pojat eivät näyttäydy stereotyyppisesti naistenmetsästäjinä tai vain yhden asian perässä juoksevina apinoina. Sen sijaan Kari Levola nostaa teoksessaan esiin poikien epävarmuuden ja itseluottamuksen puutteen, luomalla huomattavasti realistisemman ja samaistuttavamman kuvan kuin media yleensä.

Eniten pidin kuitenkin Kari Levolan hauskasti ironisesta ja osittain surrealismilla leikittelevästä huumorista. Muun muassa novellissa Nuorukaiset eksyvät on pätkä, joka mielestäni on hyvä esimerkki Levolan viljelemästä huumorista:

""Minä voin sillä aikaa teurastaa vasikan."
"Ei taas vasikkaa", poika huokasi.
"No, sitten minä lämmitän meille mikrossa pizzat", isä sanoi."

Samoin Kari Levola luo huumoria myös sanaleikkien kautta. Tämä käy erityisesti ilmi novelleista Miksi aina on niin vaikeeta 1 ja Miksi aina on niin vaikeeta 2. Samoin kirjailija saa esille surkuhupaista huumoria teini-iän kömpelyydestä ja epävarmuudesta:

"Jokinen ehti mukaan usein vasta kertosäkeessä, luokkakuvaan ei lainkaan ja diskossa hän oli liian laiha haettavaksi."

Huumori ei kuitenkaan ole ilkeää tai naura nuoruuden ja kasvukipujen kustannuksella, vaan pikemminkin on hyväntahtoinen muistutus siitä, että kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti.

Syvältä, veistoluokan uumenista on myös tekstillisesti monipuolinen teos: osa novelleista on lyhyempi, osa vain parin lauseen mittaisia. Mukaan mahtuu myös novelleja, jotka menevät melkein proosarunouden kategoriaan. Osa on kirjakielisiä, toisaalta puhekielisyyttä ja rosoista kirjoitustapaa käytetään useammassa novellissa.

Kari Levolan teos Syvältä, veistoluokan uumenista oli kokonaisuudessaan mielestäni erittäin hyvä, ja toimii niin yksittäisinä novelleina kuin kokoelmanakin. Tämän pariin tulee taatusti palattua tulevaisuudessakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti