torstai 17. lokakuuta 2013

Nummisuutarit

Kirjoittaja: Aleksis Kivi
Kirjoitettu: 1864
Sivumäärä: 120

Suutari Topiaksella ja tämän vaimolla Martalla on kova kiire saada Esko-poika naimisiin. Oikukkaan testamentin johdosta ensimmäisenä naimisiin mennyt saa koko perinnön, eivätkä suutari ja tämän vaimo sun surminkaan halua rahasumman joutuvan kasvattitytär Jaanalle, joka puolestaan on ihastunut seppä Kristoon. Esko lähtee puhemiehen Mikko Vilkastuksen kanssa kosimaan Kreetaa naapurikylään, mutta heidän saapuessaan paikalle vietetään jo Kreetan häitä. Asiat mutkistuvat huomattavasti, kun Jaanan kauan poissa ollut isä palaakin kotikonnuilleen.

Viimeinkin pääsin lukemaan Aleksis Kiven näytelmän Nummisuutarit. Tekstin julkaisukin ajoittuu sopivasti (vain reilun viikon myöhässä!) Aleksis Kiven päivästä. Nummisuutarit on pitkään ollut lukulistallani, ja 1800-luvun kirjoja -haasteen myötä päätin tarttua kyseiseen näytelmään. Kirjailijan Seitsemän veljestä ei oikein vakuuttanut minua, mutta tästä pidin huomattavasti enemmän!

Nummisuutareiden päähenkilöt ovat yksinkertaisia maalaisihmisiä, aivan kuten Seitsemässä veljeksessäkin. Näytelmässä juodaan, tapellaan ja hummataan kaikki vanhemmilta saadut rahat, lopuksi vielä valehdellaan ja juonitaan. Tästä huolimatta Nummisuutareissa on selkeä teema: ahneus ja sen palkka. Jännitin teosta lukiessani, saavatko Jaana ja Kristo toisensa ja perinnön, vai onnistuvatko suutari ja Martta juonimaan sen Eskolle. Loppu on kuitenkin onnellinen ja yllättäväkin: Jaana ja Kristo tosiaan saavat toisensa, ja Jaana on yllättävän jalomielinen.

Pidin mielenkiintoisena Nummisuutareita myös sen takia, että naiset ovat siinä paljon enemmän esillä kuin hyvin miesvoittoisessa Seitsemässä veljeksessä. Nummisuutareissa vastakkain ovat erityisesti kaksi keskeisintä naishahmoa, ahne ja äkäinen Martta sekä alistuva ja armopaloilla elävä Jaana. Martta kuvataan teoksessa vahvana, mutta ilkeänä ja epäoikeudenmukaisenakin hahmona, joka ahneuksissaan on valmis estämään Jaanan ja Kriston avioliiton. Mielestäni oli kuitenkin mielenkiintoista, että Martasta paljastuu kokonaan uusi ulottuvuus teoksen viimeisessä näytöksessä. Jaana puolestaan on hiljainen ja nöyrä hahmo, josta kuitenkin lopulta löytyy vahvuutta puolustaa itseään. Jaanan ja Martan hahmot ovat teoksen alkupuolella erittäin vastakkaisia, mutta lopulta hekin löytävät yhteisen sävelen.

Nummisuutarit oli mielestäni hauska näytelmä, ja mielelläni näkisin sen myös näytelmänä. Varmasti tartun vielä toistekin Aleksis Kiven teoksiin!

Kuvituksena Otavan vuonna 2011 julkaistu painos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti