sunnuntai 8. joulukuuta 2013

H.R.H.

Kirjoittaja: Danielle Steel
Julkaistu: 2006
Kustantaja: Delacorte Press
Sivumäärä: 323

Christianna, Liechtensteinin prinsessa, palaa takaisin Vaduziin neljän vuoden opiskelujen jälkeen Yhdysvalloista. Kotona Liechtensteinissa odottavat epämieluisat velvollisuudet prinsessana: nauhojen leikkely, vanhainkodeissa ja sairaalassa vierailut sekä pitkästyttävät päivälliset ministerien ja muiden maiden edustajien seurassa. Christianna kaipaa kuitenkin jatkuvasti pois, ja oltuaan puolentoista päivän ajan vapaaehtoisena Venäjällä koulukaappaus-terroristi-iskun uhreja auttamassa, hän päättää lähteä Afrikkaan Punaisen Ristin kautta. Afrikassa Christianna tapaa komean nuoren lääkärin, Parkerin, mutta isä, Liechtensteinin hallitsija, ei voisi kuvitellakaan tyttärensä naivan tavallista ihmistä - vähintään prinssi se olla pitää.

Danielle Steelin H.R.H. on tuskaa alusta loppuun asti. Juoni on ennalta-arvattava ja epärealistinen, henkilöhahmot jäävät pinnallisiksi ja erityisesti Christianna on itse täydellisyys. Kaiken lisäksi kirjaa lukiessani minua ärsytti suunnattomasti tekstistä läpi paistava asenne siitä, kuinka naisten pitää olla tietynlaisia ja heiltä ei suvaita samanlaista käytöstä tai tapoja kuin miehiltä. Tämä käy ilmi erityisesti Christiannan isän Hans Josefin suhtautumisesta lapsiinsa: Christiannan oletetaan olevan täydellinen enkeli, kun taas veli, kruununprinssi Friedrich, juhlii ja hurjastelee ympäri Eurooppa rypien skandaaleissa. Hans Josef ei pidä poikansa käytöksestä, mutta suvaitsee sitä, koska Friedrich on mies.

Steelin romaani on mielestäni myös huonosti kirjoitettu: teksti on pelkkää asioiden kuvailua yksinkertaisesti, ja kielikuvat ja harkittu ilmaisu puuttuivat. H.R.H. on myös hyvin toistava: samat sanat - erityisesti 'impeccable' - toistuvat jatkuvasti. Samoja asioita ja lähes samoja lauseita myös toistettiin teoksessa, mikä on pidemmän päälle hyvin puuduttavaa.

Kaikista rasittavinta kuitenkin oli Christiannan hahmo. Jo kymmenen ensimmäisen sivun aikana tulee selväksi, että Christianna on kaikin puolin täydellinen hahmo - paljon kauniimpi kuin muut prinsessat, hoikka, mutta tietenkin muodokas, hyvin kasvatettu, erinomainen oppilas, isänsä tuki, mutta tietysti ystävällinen ja vailla teeskentelyä. Christianna jää teoksessa kovin pinnalliseksi hahmoksi, johon on mahdoton samastua - koko kirjan aikana hänestä ei mainitaan yhtäkään negatiivista puolta.

H.R.H. oli kaikenkaikkiaan tylsä ja rasittava kirja lukea. Ainoa tunne minkä kirja herätti lukiessani oli suunnaton ärsytys - huonolla tapaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti