perjantai 27. joulukuuta 2013

Vanki nimeltä Papillon

Kirjoittaja: Henri Charrière
Suomentaja: Matti Brotherus
Julkaistu: 1969 (suomennos 1970)
Kustantaja: Otava
Alkuperäinen nimi: Papillon
Sivumäärä: 514

Henri Charrière, jota myös Papilloniksi - 'perhoseksi' - kutsutaan, tuomitaan Ranskassa pakkotyöhön Ranskan Guyanaan sutenöörin murhasta. Papillon ei kuitenkaan ole murhannut ketään, vaan on pelkkä pikkurikollinen. Eikä hän aio alistua kohtaloonsa.

Henri Charrièren Vanki nimeltä Papillon on omaelämänkerrallinen teos, joskin kaikkien sen tapahtumien todenperäisyyttä on epäilty. Monet romaanin pakokuvauksista ja vankilaosuuksista muistuttavat niin läheisesti toisten vankien kokemuksia, että nykytutkijat epäilevätkin, että vaikka teos pohjautuukin Charrièren elämään, on kirjoittaja kuitenkin värittänyt elämäänsä myös muiden kokemuksilla. Tästä huolimatta Vanki nimeltä Papillon on vauhdikas ja monivaiheinen kertomus pakkotyöstä ja vankeudesta Etelä-Amerikassa.

Vanki nimeltä Papillon keskittyy erityisesti Papillon karkuyrityksiin. Papillon pyrkii jatkuvasti karkaamaan, luomaan uuden elämän rehellisenä miehenä. Myös vankilaelämää kuvaillaan: valtapeliä, vankien välisiä romanttisia ja seksuaalisia suhteita, vartijoita, kätkettyjä aseita ja rahakätköjä.

Teoksen sankarina Papillon on neuvokas, vahva ja muita innokkaampi pakenemaan ja ottamaan myös riskejä. Papillon itse toteaa teoksen lopussa, että selvisi usean vuoden vankeudesta eristyksineen ja pakoyrityksineen tavoitteensa avulla. Ilman selkeää päämäärää - vapautta - ankea vankeus, raskas työ ja vankila olisivat olleet liikaa. Vaikka Papillon onkin teoksessa esitetty protagonistisena ja 'parhaana' miehenä, ei hän silti ole vailla vikoja. Eräällä karkumatkallaan Papillon onnistuu pakenemaan ja viettää aikaansa intiaaniheimon parissa. Siellä hän ottaa kaksi vaimoa, 13- ja 17-vuotiaat sisarukset, huolimatta siitä, että hänellä on jo Ranskassa vaimo. Saatettuaan molemmat vaimonsa raskaaksi, Papillon päättääkin lähteä kostoretkelle ja jää kiinni. Myöhemmin, vapauduttuaan ja päädyttyään Brittiläiseen Guyanaan unohtaa täysin alaikäiset intiaanivaimonsa ja ottaakin itseään reilusti nuoremman vaimon intialaisesta siirtolaisperheestä.

Vanki nimeltä Papillon oli mielestäni aluksi aika pitkäpiimäinen teos, mutta kun pääsin lukemisen vauhtiin, teos vei mennessään. Kirja oli jotenkin raaempi kuin osasin aavistaa, mutta siitä huolimatta Henri Charrièren teos oli mielenkiintoinen lukukokemus!

8 kommenttia:

  1. Minä luin tämän joskus hamassa nuoruudessani ja muistaakseni tuo karkaamisosuus oli mielenkiintoinen. Nuo vaimo-osuudet ovat menneet minulta jotenkin ohi sillä mieleeni ei ole jäänyt niistä yhtään mitään muistikuvaa...

    VastaaPoista
  2. Minä luin myös kirjan nuorena tyttönä. Kirjaston täti ihmetteli, että enkö ole vielä lukenut kirjaa. Kirja oli kyllä nuorelle tytölle Wau-elämys. Elokuvana olen sitten katsonut useamman kerran tämän perhosen.

    VastaaPoista
  3. Minä luin Papillonin ehkä kymmenen vuotta sitten. Se vei täysin mukanaan! Vaimokuvioita minäkään en muista vaan keskityin ilmeisesti niin vahvasti pakoyritysten ja vankilaelämän kuvauksiin, etten muuta huomannut.

    VastaaPoista
  4. Minna: Karkaamisosuudet olivat mielenkiintoisia, ja pidin kyllä kirjasta! Vaimokohdat jäivät mieleen lähinnä sen takia, että yksi neljästä vaimosta oli vain 12-13-vuotias.

    Mai: Pitäisi kyllä katsoa elokuvakin! Olen kyllä niin kirjaihminen, että elokuvien katselu jää yleensä vähemmälle...

    Tintti: Tämä tosiaan vei mukanaan, vaikka pelkäsin pitkäpiimäisyyttä! Vaimokuviot tosiaan jäivät mieleen Papillonin kolmannen vaimon nuoren iän takia...

    VastaaPoista
  5. Kaksi vaimoa. No niin nyt selvisi miksi suosittelet minulle tätä.

    VastaaPoista
  6. Ainakin kirjan alkuosa vaikutti muistikuvani mukaan hyvältä. Loppua en ole lukenut, sillä anoppilassa olleessa kirjassa oli kahteen kertaan osa 1, eli loppuosa puuttui kokonaan, virheellinen kappale kirjasta siis. Pitäisi joskus lainata tämä kirjastosta, jotta tietäisi miten loppu meni :)

    VastaaPoista
  7. Anonyymi: Ei liittynyt tuohon :D

    Villasukka kirjahyllyssä: Loppuosa kannattaa kyllä lukea, mielestäni Papillonin lopullinen pako oli jännittävintä kirjassa!

    VastaaPoista