tiistai 25. helmikuuta 2014

Kalevalan kaksoisolentoja

Tänään päättyy reilun vuoden mittainen Kaksoisolentoja-haaste. Haaste sai alkunsa Nooran Tea with Anna Karenina -blogista. Itse olin juuri lukenut Kalevalan, Suomen kansalliseepoksen, ja päätin osallistua minihaasteeseen ja lukea vähintään yhden kaksoisolennon. Vuoden aikana ehdin kuitenkin lukea enemmänkin, ja Kalevalan parodioita, pastisseja, jäljitelmiä, jatko-osia tai eri näkökulmasta kirjoitettuja teoksia tuli luettua yhteensä kymmenen! Haasteen päättyminen ajoittuu myös sopivasti Kalevalan päivän tienoille - ensi perjantaihan on 28. helmikuuta.

Luin haastetta varten tietenkin Elias Lönnrotin kokoaman Kalevalan. Aikaisemmin kyseistä eeposta ei ollut tullut luettua - kappaleita tietysti, mutta varsinainen juonikehitys ja tarkempi tietämys olivat täysin hukassa. Kalevala oli aika teoksena mielestäni aika epäselvä, mutta lukukokemus oli siitä huolimatta mielenkiintoinen!

Kalevalan kaksoisolentojen etsiminen alkoi omalta osaltani Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan lukemisella. Koirien Kalevala oli minulle ennestäänkin tuttu, sillä Mauri Kunnaksen kirjoja luettiin paljon meille ollessani ala-asteella. Myöhemmin kesällä luin Seija Vilénin Pohjan akan sekä Timo Parvelan nuortensarjan Sammon vartijat. Tämän vuoden alussa otin loppukirin ja luin Petteri Hakkaraisen teoksen Väinämöinen, vanhana syntynyt, Kristian Huitulan sarjakuvaversion The Kalevala: Graphic Novel, Johanna Sinisalon fantasiaromaanin Sankarit, Don Rosan Aku Ankka -sarjakuvan Sammon salaisuus sekä Aleksis Kiven näytelmän Kullervo.

Teoksia lukiessani huomasin pitäväni eniten niistä kirjoista, joissa Kalevalaa on käytetty luovasti pohjana. Pohjan akka oli lukemistani kirjoista kenties paras, joskin Sinisalon Sankarit oli myös erittäin hyvä kirja! Samoin Don Rosan Sammon salaisuus oli mielestäni hyvin toteutettu sarjakuva. Sen sijaan Kalevalan "uudelleenkirjoitukset" - The Kalevala: Graphic Novel ja Väinämöinen, vanhana syntynyt - sekä Aleksis Kiven Kullervo eivät oikein iskeneet. Poikkeuksena näihin Koirien Kalevala, joka oli harvinaisen hyvin toteutettu versio lapsille kansalliseepoksesta!

Kirjoja lukiessani pohdin paljon Kalevalan merkitystä kirjallisuudessa. Mielenkiintoista on, että vaikka suurin osa lukemistani kirjoista oli kotimaisia, joukkoon mahtui yksi englanninkielinen teos - The Kalevala: Graphic Novel - sekä yksi yhdysvaltalaisen sarjakuvapiirtäjän tekemä sarjakuva. Kalevala on myös teos, joka jaksaa puhutella ja mietityttää kirjailijoita vuodesta toiseen - Aleksis Kiven Kullervo on kirjoitettu vuonna 1864 kun taas Seija Vilénin Pohjan akka ilmestyi vuonna 2012. Vaikka luinkin haastetta varten Kalevalan lisäksi kymmenen teosta, löysin valtavan määrän muitakin kirjoja, jotka ammentavat enemmän tai vähemmän Kalevalan tarustosta. Kalevala on siis erittäin merkityksellinen kirja varsinkin suomalaisessa kirjallisuudessa.

Kaiken kaikkiaan Kaksoisolentoja-haaste oli ehkä yksi lempparihaasteistani tähän mennessä! Kaksoisolento-kirjojen kautta tutustuin paremmin ja ymmärsin paremmin "kantakirjaani" Kalevalaa, ja törmäsin pariin todella hyvään teokseen. Kiitos Nooralle haasteesta!

lauantai 22. helmikuuta 2014

Kullervo

Kirjoittaja: Aleksis Kivi
Kirjoitettu: 1864
Julkaistu: 2012 (ensimmäinen painos 1919)
Kustantaja: Elisa Kirja
Sivumäärä: 63

Untamoinen hyökkää veljensä Kalervon kimppuun ja tappaa koko tämän perheen lukuunottamatta veljenpoikaansa, Kullervoa, jonka ottaa orjaksi. Kullervo on kuitenkin huono työmies, ja tuhoaa Untamoisen omaisuutta töitä tehdessään. Tästä sydämistyneenä ja Kullervon kostoa peläten Untamoinen myy Kullervon Ilmariselle orjaksi, mutta sekään ei pääty hyvin...

Aleksis Kiven näytelmä Kullervo kertoo tarkemmin ja laajemmin Kalevalasta tutun Kullervon tarinan. Kullervo ei kuitenkaan toista täysin Kalevalan tapahtumia, vaan muokkaa niitä hieman, joskin perusjuoni säilyy samana. Kivi on lisännyt myös näytelmäänsä hahmoja, laajentaen hahmojen välisiä suhteita ja tuoden myös sivuhahmojen persoonia enemmän esiin.

Kullervon tarina on tuntunut minusta aina jotenkin irralliselta verrattuna muuhun Kalevalaan. Untamoinen, Kalervo ja Kullervo ilmestyvät yhtäkkiä kesken Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen seikkailujen. Erillisenä tarinana Kullervon kohtalo ja elämä ovat kuitenkin paljon helpommin käsitettävissä. Kiven näytelmä tosin vaatii mielestäni myös Kalevalan tuntemista - Ilmarinen, Väinämöinen ja muut Kalevalan hahmot ilmestyvät niin puskista, että täysin Kalevalasta tietämätön ihminen pitäisi Kullervoa kovin omituisena näytelmänä.

Itse en kaikesta huolimatta erityisemmin pitänyt Kullervosta. Vaikka teos laajentaakin Kullervon traagista elämää, ei se mielestäni toimi itsenäisenä teoksena ilman Kalevalan tuntemista erityisen hyvin. Kaiken kaikkiaan Kullervo jäi liian pintapuoliselle tasolle, huolimatta siitä, että se menee Kullervon ja hahmojen suhteen syvemmälle kuin varsinainen Kalevala.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

When God Was a Rabbit

Kirjoittaja: Sarah Winman
Julkaistu: 2011
Kustantaja: Headline Review
Sivumäärä: 324

Eleanor Maud, lyhennetysti Elly, asuu Essexissä ja tuntee aina olevansa hieman erilainen. Ellyn maailman tärkein ihminen on hänen veljensä Joe. Koulussa Elly tutustuu hieman erikoiseen tyttöön nimeltä Jenny Penny, josta tuleekin hänen paras ystävänsä. Ellyllä on kuitenkin salaisuus, josta ei tiedä kukaan muu kuin isoveli Joe...

When God Was a Rabbit on Sarah Winmanin esikoisromaani. Teoksen takakannessa todetaan, että When God Was a Rabbit on ennenkaikkea kirja rakkaudesta ja sen kaikista muodoista. Rakkautta teokseen mahtuu - on platonista rakkautta ystävysten välillä, sisaruusrakkautta, homoseksuaalista rakkauta, avioparien välistä rakkautta, yksipuolista rakkautta ja nurinkurista, vääränlaista rakkautta, joka ei ole rakkautta lopulta ollenkaan.

Winmanin When God Was a Rabbit on viime aikoina näkynyt runsaasti muissa kirjablogeissa ilmestyttyään suomennoksena Kani nimeltä jumala toissavuonna. Kun kirja pomppasi silmään englanninkielisenä kirjastossa, päätin lukea teoksen, varsinkin, kun suurin osa blogisteista antoi teokselle erittäin hyvät suositukset.

Odotin siis teokselta When God Was a Rabbit paljon. Kirjaa lukiessani kuitenkin petyin. Tarina veti aluksi mukaansa erikoisuuksillaan - kanilla nimeltä jumala, joka osasi puhua ja oudolla parhaalla ystävällä Jenny Pennyllä, joka pystyi vetämään tulevaisuuden kolikoita nahkansa alta. Ensimmäisen, arvoituksellisen osan jälkeen alkaa odottaa jonkinlaisia ratkaisuita, mutta sen sijaan kirjan tunnelma ikään kuin lässähtää. Toinen osa on kuin edellisen toistoa, dramaattisilla ja epäuskottavilla käänteillä höystettynä.

Sarah Winman jättää teoksessaan paljon selittämättä. Joskus tyyliseikka toimii, joskus ei. Kirjassa When God Was a Rabbit selittämättömyys ei toimi ollenkaan - ensimmäisen osan oudot sattumat jäävät täysin unohduksiin, ja lukija tavallaan kuittaa ne vain lapsuuden mielikuvituksena. Tämä kuitenkin oli ehkä se suurin syy, miksi petyin kirjaan. Odotin hieman fantasiaelementtejä ensimmäisen osan perusteella, mutta toisessa osassa kirjailija lakaisee toivon tästä nurkkaan ja heittää kylmää realismia silmille.

Kirjassa ärsytti myös hahmojen irrallisuus ja varsinkin kanin irrallisuus. Eihän se kani tehnyt koko kirjassa yhtään mitään! When God Was a Rabbit -teoksessa edes kanin merkitys Ellylle ei ollut mielestäni hyvin pohjustettu, vaan jäi pintaraapaisun tasolle. Samoin hahmokehitys oli mielestäni aika pintapuolista kirjassa, ja kuten sanoinkin, sivuhahmot Ellyn perheen ulkopuolelta jäivät laimeiksi ja jotenkin irrelevanteiksi. Tuntui siltä, että kirjailija vain halusi lisätä tarinaansa mahdollisimman omituisia ja kummallisia hahmoja, niiden tarkoitusta sen enempää pohtimatta.

Hauskana yksityiskohtana kirjassa oli kuitenkin Ellyn ystävän Jenny Pennyn nimi. Jenny Pennyhän tuttu hahmo Annan perhe -kirjasta, jossa kyseinen hahmo aiheuttaa hämmennystä koulussa omituisilla jutuillaan. When God Was a Rabbit -teoksen Jenny Penny muistuttaa hieman tätä Annan perheestä tuttua Jenny Pennyä, joten tiedä sitten oliko kaima tässä teoksessa sattumaa vai ei.

Kaiken kaikkiaan When God Was a Rabbit ei vakuuttanut. Kirja alkoi lupaavasti, mutta toisen osan pettymyksen jälkeen Sarah Winmanin esikoisromaanista jäi vaan kaksin verroin pahempi maku suuhun. Kirjassa oli mielenkiintoiset ainekset, mutta tällä kertaa kirjailijan tekemät juoni- ja hahmoratkaisut eivät olleet mieleeni ollenkaan.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita

Kirjoittaja: Don Rosa
Piirtäjä: Don Rosa
Julkaistu: 1999
Kustantaja: Sanoma Magazines Finland
Sivumäärä: 192

Sarjakuva-albumi Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita sisältää 10 Don Rosan piirtämää ja käsikirjoittamaa sarjakuvatarinaa.

Sammon salaisuus on ehdottomasti teoksen mielenkiintoisin ja parhaiten juoneltaan rakennettu tarina. Muut sarjakuvatarinat tuntuivat jotenkin täytetarinoilta eivätkä olleet mielestäni Don Rosan parhaimmistoon yltäviä.

Suomalaisille räätälöity, Kalevalan tarinoihin perustuva Sammon salaisuus johdattaa Akun, Roopen ja ankanpojat Suomeen. Huimassa seikkailussa ankat tapaavat niin Väinämöisen kuin Louhenkin. Aku, Roope, Milla Magia ja Pelle Peloton saavat kukin oman roolinsa alkuperäisestä Kalevalasta: Aku on Lemminkäinen, Roope Väinämöinen, Milla Magia taas Louhi, Pelle Peloton puolestaan Seppo Ilmarinen. Kalevalan tarina jatkuu tulevaisuudessa, kun Roope haluaa rahanhimossaan päästä käsiksi tarunhohtoiseen Sampoon. Sammon lisäksi tarinassa esiintyvät myös mm. Iku-Turso ja Väinämöisen tarunomainen kannel.

Sammon salaisuus on myös siitä mielenkiintoinen, että sen on toteuttanut Kalevalaa alunperin huonosti tunteva ja suomen kieltä osaamaton sarjakuvataitelija. Don Rosa tekee mielestäni kuitenkin erittäin hyvää työtä - tarinan taustatekstissä Rosa valottaa itse sarjakuvatarinan taustoja. Vaikka Aku Ankka -sarjakuvat eivät muuten lukemistooni juuri kuulukaan (enää), niin Don Rosaan en kyllästy ikinä! Piirtojälki on selkeää mutta vilisee yksityiskohtia, juonet ja tarinoiden taustat ovat tarkkaan harkittuja ja sisältävät runsaasti intertekstuaalisia viittauksia. Aivan mitättömän pienet yksityiskohdatkin on mietitty. Esimerkkinä Sammon salaisuudessa esiintyvät musiikkipuhekuplat - Rosa ujutti puhekupliin Jean Sibeliuksen säveltämän Finlandian nuotteja.

Pidin siis erityisesti Sammon salaisuudesta, mutta kokonaisuudessan Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita ei mielestäni ollut mitenkään erikoisen hyvä sarjakuvakokoelma.

Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita sisältää seuraavat sarjakuvatarinat:

1. Sammon salaisuus (The Quest for Kalevala), suomentaja Jukka Lindfors
2. Auringon poika (The Son of the Sun), suomentaja Jukka Lindfors
3. Liikenerot (Nobody's Business), suomentaja Markku Saarinen
4. Monikäyttöauto (Recalled Wreck), suomentaja Ilkka Syrén
5. Rahavirta (Cash Flow), suomentaja Jukka Lindfors
6. Onnesta turtana (Oolated Luck), suomentaja Jukka Lindfors
7. Vaarojen vuori (Fortune on the Rocks), suomentaja Markku Saarinen
8. Nokkadamuksen kirous (The Curse of Nostrildamus), suomentaja Jukka Lindfors
9. Ahneen palkka (The Money Pit), suomentaja Markku Saarinen
10. Aarre lasimaljassa (Treasure under Glass), suomentaja Jukka Lindfors

torstai 13. helmikuuta 2014

The Lovely Bones

Kirjoittaja: Alice Sebold
Julkaistu: 2002
Kustantaja: Little, Brown
Sivumäärä: 328

14-vuotias Susie Salmon joutuu naapurin raiskaamaksi ja murhatuksi oikaistessaan koulusta kotiin pellon kautta. Ruumista ei löydy, mutta vähitellen Susien vanhempien, Lindsey-siskon ja pikkuveli Buckleyn on vain hyväksyttävä, että Susie on todella kuollut. Samalla Susie on päässyt omaan taivaaseensa, mutta joutuu myös itse käymään kamppailua oman kuolemansa hyväksymisen kanssa.

Alice Seboldin esikoisteos The Lovely Bones on synkästä aiheestaan huolimatta valoisa kirja. Teos on mielestäni ennenkaikkea selviytymistarina: Salmonin perheen, Susien sekä Susien luokkatoverien tapahtuneen hyväksymisen ja ylipääsemisen tarina. The Lovely Bones seuraa päähenkilöiden elämää lähes kymmenen vuoden ajan.

Luin kirjan ensimmäistä kertaa nelisen vuotta sitten. Silloin kirja ei jäänyt mieleeni mitenkään erityisesti, vaan pidin sitä aika laimeana ja tylsänä kirjana. Vieläkään The Lovely Bones ei kohonnut mitenkään erityisen korkealle arvostuslistallani, mutta pidin siitä silti huomattavasti enemmän kuin viime lukukerralla.

Kirjan minäkertoja on Susie, joka tarkkailee lähipiiriään ja murhaajaansa George Harveyta taivaastaan. Lukija näkeekin kaikki tapahtumat Susien ajatusten värittäminä. Samalla Susie saa myös tietää enemmän George Harveyn menneisyydestä. Mielestäni George Harveyn menneisyyden valottaminen oli hyvä ratkaisu teoksessa, sillä silloin lukija saa enemmän kontekstia tämän hahmoon ja kykenee ymmärtämään tämän kamaliin tekoihin johtavia taustoja - joskaan ei hyväksymään Harveyn valintoja. Susie on myös päähenkilönä ja kertojana yksi teoksen parhaiten kehittyvistä hahmoista. Vaikka hän on kuollut, joutuu hän silti päästämään irti maanpäällisestä elämästään. Lähes täydellisestä taivaastaan huolimatta Susie haluaisi silti palata takaisin maahan ja elää. Kirjassa Susie ikään kuin elää menetettyä elämäänsä erityisesti Lindseyn sekä koulutoverien, Ruthin ja Rayn kautta.

Yksi kirjan parhaista hahmoista Susien ohella on mielestäni Susien vuotta nuorempi sisar Lindsey. Lindsey joutuu sisarensa kuoleman jälkeen kamppailemaan paitsi oman surunsa kanssa myös sen kanssa, että vanhemmat sekä muu yhteisö näkevät hänessä Susien. Lindsey joutuu luomaan oman elämänsä Susien muiston varjossa. Vaikka Lindsey ei olekaan kirjan minäkertoja ja lukija ei pääse hänen päänsä sisälle, on vaikutelma Lindseyn luonteesta jo alussa se, että hän ei halua tulla kohdelluksi eri tavalla Susien kuoleman tähden tai luoda identiteettiä "kuolleen tytön siskona".

Ehkä eniten minua jäi häiritsemään kirjan The Lovely Bones jonkinlainen välimaastossa oleminen. Susien taivas on rakennettu neutraalisti ja on hyvästä ideasta huolimatta jotenkin laimea. Tosin ratkaisu on ymmärrettävä, sillä taivaan olessa uskonnosta riippumaton, on kirja paremmin samaistuttava. En myöskään pitänyt teoksessa kirjailijan ratkaisusta liittää joukkoon Susien yliluonnollinen kokemus päästä taivaasta hetkeksi takaisin maahan.

Eniten pidin teoksessa siitä, kuinka se kuvasi koskettavasti perheen ja lähipiirin surua ja tapahtuneen ylipääsemistä. The Lovely Bones oli kaikesta huolimatta ihan kelpo kirja, vaikka se jäikin minulle hieman laimeaksi lukukokemukseksi.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Sankarit

Kirjoittaja: Johanna Sinisalo
Julkaistu: 2003
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 399

Rex on suuren luokan rocktähti Suomen mittakaavassa, Joakim hänet haastava iskelmäprinssi. Kauko "Mahti" Saarelainen puolestaan yksi lupaavimmista urheilulahjakkuuksista, Ile Aerosmith tietotekniikan huippuosaaja. Kuvankaunis ex-missi Tytti ryhtyy tekemään töitä äitinsä, rouva Alakorkeen, tutkimuskeskuksessa. Näiden sankarien tiet risteävät omituisten sattumien kautta ja kietoutuvat salaperäisesti yhteen.

Johanna Sinisalon toinen romaani Sankarit on Kalevala-pastissi. Sankarit sekoittaa tarinaan fantasiaelementtejä sekä sijoittaa Kalevalan hahmot ja tapahtumat nyky-Suomeen.

Sankarit on yksi parhaista kirjoista, jonka olen hetkeen lukenut. Sinisalon kirja on verrattain pitkä, mutta luin koko teoksen yhdellä hujauksella - Rexin, Joakimin, Mahdin, Tytin ja muiden sankarien seikkailuita ei vain malta jättää kesken! Vaikka tiesinkin hahmojen kohtalon etukäteen, ei se silti ollut päivänselvä. Johanna Sinisalo ei seuraa kirjassaan orjallisesti Kalevalan tapahtumia, vaan säilyttää suuret linjat ja muokkaa yksityiskohtia juoneen sopivaksi. Nykyaikaan sovittaminen on onnistunut teoksessa erittäin hyvin. Sinisalo käsittelee kirjassaan nykyajan sankaruutta - urheilijoita ja laulajia. Myös muut nykyajan ilmiöt - doping, urheilijoiden ja laulajien ympärille kietoutunut palvonta, tekniikan merkitys ja oudot kultit - tulevat myös käsitellyiksi teoksessa Sankarit.

Kokonaisuudessaan Johanna Sinisalon Sankarit oli siis mukava ja mukaansatempaava lukukokemus.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Mustat morsiamet

Kirjoittaja: Sirpa Kähkönen
Julkaistu: 1998
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 288

Anna muuttaa Kuopioon tohtorinrouvan piiaksi Savon maaseudulta. Elämä kaupungissa avaa aivan uusia mahdollisuuksia ja uuden todellisuuden. Ujo Anna tutustuu Lassiin, ja Annan tultua raskaaksi pari menee naimisiin. Onni ei kuitenkaan kestä kauaa: raskaus päättyy epäonnisesti ja Lassi joutuu vankilaan kommunistisen toimintansa johdosta.

Kähkösen Kuopio-sarjan ensimmäinen osa Mustat morsiamet keskittyy lähinnä Annan elämän kuvaamiseen. Teos on muutenkin hahmoiltaan hyvin naiskeskeinen ja erilaiset naiskohtalot ovat pääosassa. Hahmoihin lukeutuvat niin Annan anoppi, ystävä Lilja, sisar Helmi kuin tohtorinrouvakin. Vaikka Anna onkin päähenkilö, liittää Kähkönen tämän lähipiirin naiset mukaan teokseen. Ystävä Lilja on Annan kohtalotoveri: Liljankin mies on vankilassa kommunismin tähden. Lilja on teoksessa vahva naishahmo, joka uskoo itsekin kommunismiin ja joka valaa myös Annaan rohkeutta. Toisenlaisia naishahmoja edustavat Annan sisar Helmi sekä Annan työnantaja, tohtorinrouva. Helmi on nainut vakivirassa olevan miehen ja puolittain halveksuu Annaa tämän ottaessa köyhän ja vankilassa olleen miehen. Tohtorinrouva puolestaan on lapsettomuutensa katkeroittama. Mustat morsiamet on siis naisten hallitsema teos.

Kirjassa keskeistä on myös työnväenluokan ja ylempien yhteiskuntaluokkien vastakkainasettelu. Tämä näkyy erityisen selvästi Annan ja Helmin suhteessa. Helmi on nainut ylempään yhteiskuntaluokkaan, kun taas Anna ei onnistu naimisiinmenon kautta parantamaan asemaansa. Helmi pitää tämän johdosta sisartaan huonompana kuin itseään. Mustat morsiamet keskittyy kuitenkin enemmän työnväenluokan elämän kuvaamiseen Annan ja Lassin kautta. Myös Lilja edustaa työnväenluokkaa, ja itsenäisenä hahmona on ylpeä taustastaan.

Ennen kaikkea Mustat morsiamet on kuitenkin Annan henkisen kasvun tarina. Kirjan alussa Anna on ujo sinisilmäinen maalaistyttö, joka on kohtalaisen tietämätön maailman julmista realiteeteista. Tarinan edetessä Anna saa lisää rohkeutta olla oma itsensä ja lopulta löytää jopa itsestään tarpeeksi voimia pystyäkseen huolehtimaan itsestään. Tärkeä osa Annan kasvuprosessia on kirjeenvaihto Liljan kanssa - Lilja on paitsi kommunisti, myös feministi, joka teroittaa Annalle, että naiset eivät voi jättää omaa hyvinvointiaan ja toimeentuloaan miesten varaan. Kirjan lopussa Annasta on kasvanut vahvempi ja itsenäisempi nainen, joka kykenee huolehtimaan paitsi itsestään, myös muista.

Yksi kirjan hienoimmista kuvauksista on Annan ja tämän miehen veljenpojan, vajaamielisenä pidetyn Jalmarin suhde. Anna pyrkii auttamaan Jalmaria ja on alusta saakka sitä mieltä, että Jalmarille pitäisi saada rakentavaa tekemistä eikä passivoida pitämällä tätä vähä-älyisenä. Jalmari ja Anna kasvavat läheisemmiksi tarinan kuluessa, etenkin Annan lapsen kuoleman jälkeen. Siinä missä Jalmari kaipaa äitiä, kaipaa Anna lasta.

Mustat morsiamet oli hieno lukukokemus. Sirpa Kähkösen kieli on eloisaa ja rikasta, hahmot aitoja ja eläviä. Pientä miinusta ainoastaan siitä, että teos tuntui olevan hieman keskeneräinen - toisaalta Mustat morsiamet on Kuopio-sarjan avausosa, joten hahmo- ja juonikehitystä tapahtuu varmasti valtavasti myöhemmissä osissa. Pidin Mustat morsiamet -kirjasta kuitenkin valtavasti, ja sarjan muihin osiin tulee tartuttua aivan varmasti!

tiistai 4. helmikuuta 2014

The Kalevala: Graphic Novel

Kirjoittaja: Kristian Huitula (Eino Fribergin englanniksi kääntämän Kalevalan pohjalta)
Piirtäjä: Kristian Huitula
Julkaistu: 2005
Kustantaja: Fantacore Media
Sivumäärä: 146

Kristian Huitulan The Kalevala: Graphic Novel on Suomen kansalliseepoksen Kalevalan sarjakuvaksi muutettu versio. Sarjakuva seuraa tarkkaan Kalevalan alkuperäistä juonta ja järjestystä.

Jotenkin tämä sarjakuvaversio ei vain jotenkin iskenyt. Vaikka Huitulan piirrokset ovat hienoja, sarjakuva helposti luettava ja tehty alkuperäistä Kalevalaa kunnioittaen, en silti jotenkin päässyt sisälle juoneen. Vähän sama juttu kuin Petteri Hakkaraisen teoksen Väinämöinen, vanhana syntynyt kohdalla: hyvin toteutettu teos mutta ei vain toimi minun kohdallani. Tosin tämäkin teos auttoi ymmärtämään Kalevalaa ja sen juonta entistäkin paremmin, mutta muuten Huitulan sarjakuvakirja jäi tylsäksi ja pitkästyttäväksi lukukokemukseksi.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Käsikivet

Kirjoittaja: tuntematon, valkovenäläinen kansansatu
Suomentaja: Marja-Leena Jaakkola
Julkaistu: 1982 (suomennos 1987)
Alkuperäinen nimi: Зерновки (Žernovki)
Kustantaja: SN-Kirjat
Sivumäärä: 17

Käsikivet on valkovenäläinen kansansatu, joka satujen tapaan sisältää myös opetuksen. Ukko ja akka asuvat pienessä mökissään, ja tulevat toimeen taianomaisten käsikivien avulla. Eräänä päivänä rikas kreivi pysähtyy paikalle ja varastaa käsikivet, vieden köyhältä kaiken mitä tällä oli. Onneksi ukolla ja akalla on neuvokas kukko, joka lähtee hakemaan käsikiviä takaisin.

Käsikivet oli satuna minusta aika tyypillinen: lyhyt, sisältää opetuksen sekä taianomaisia elementtejä. Tässä tapauksessa todellisuudesta poikkeavaa oli puhuva ja viisas kukko, joka päättää korjata isäntäperheensä kohtaamat vääryydet. Vaikka en olekaan (muistaakseni) lukenut Käsikiviä aikaisemmin, tuntui satu jollakin tapaa hyvin tutulta. Käsikivet ei ollut mitenkään erityinen eikä jäänyt myöskään mieleen, mutta oli mielenkiintoista huomata, kuinka sadut noudattavat samaa peruskaavaa ja samoja teemoja oli maa mikä tahansa.