torstai 13. helmikuuta 2014

The Lovely Bones

Kirjoittaja: Alice Sebold
Julkaistu: 2002
Kustantaja: Little, Brown
Sivumäärä: 328

14-vuotias Susie Salmon joutuu naapurin raiskaamaksi ja murhatuksi oikaistessaan koulusta kotiin pellon kautta. Ruumista ei löydy, mutta vähitellen Susien vanhempien, Lindsey-siskon ja pikkuveli Buckleyn on vain hyväksyttävä, että Susie on todella kuollut. Samalla Susie on päässyt omaan taivaaseensa, mutta joutuu myös itse käymään kamppailua oman kuolemansa hyväksymisen kanssa.

Alice Seboldin esikoisteos The Lovely Bones on synkästä aiheestaan huolimatta valoisa kirja. Teos on mielestäni ennenkaikkea selviytymistarina: Salmonin perheen, Susien sekä Susien luokkatoverien tapahtuneen hyväksymisen ja ylipääsemisen tarina. The Lovely Bones seuraa päähenkilöiden elämää lähes kymmenen vuoden ajan.

Luin kirjan ensimmäistä kertaa nelisen vuotta sitten. Silloin kirja ei jäänyt mieleeni mitenkään erityisesti, vaan pidin sitä aika laimeana ja tylsänä kirjana. Vieläkään The Lovely Bones ei kohonnut mitenkään erityisen korkealle arvostuslistallani, mutta pidin siitä silti huomattavasti enemmän kuin viime lukukerralla.

Kirjan minäkertoja on Susie, joka tarkkailee lähipiiriään ja murhaajaansa George Harveyta taivaastaan. Lukija näkeekin kaikki tapahtumat Susien ajatusten värittäminä. Samalla Susie saa myös tietää enemmän George Harveyn menneisyydestä. Mielestäni George Harveyn menneisyyden valottaminen oli hyvä ratkaisu teoksessa, sillä silloin lukija saa enemmän kontekstia tämän hahmoon ja kykenee ymmärtämään tämän kamaliin tekoihin johtavia taustoja - joskaan ei hyväksymään Harveyn valintoja. Susie on myös päähenkilönä ja kertojana yksi teoksen parhaiten kehittyvistä hahmoista. Vaikka hän on kuollut, joutuu hän silti päästämään irti maanpäällisestä elämästään. Lähes täydellisestä taivaastaan huolimatta Susie haluaisi silti palata takaisin maahan ja elää. Kirjassa Susie ikään kuin elää menetettyä elämäänsä erityisesti Lindseyn sekä koulutoverien, Ruthin ja Rayn kautta.

Yksi kirjan parhaista hahmoista Susien ohella on mielestäni Susien vuotta nuorempi sisar Lindsey. Lindsey joutuu sisarensa kuoleman jälkeen kamppailemaan paitsi oman surunsa kanssa myös sen kanssa, että vanhemmat sekä muu yhteisö näkevät hänessä Susien. Lindsey joutuu luomaan oman elämänsä Susien muiston varjossa. Vaikka Lindsey ei olekaan kirjan minäkertoja ja lukija ei pääse hänen päänsä sisälle, on vaikutelma Lindseyn luonteesta jo alussa se, että hän ei halua tulla kohdelluksi eri tavalla Susien kuoleman tähden tai luoda identiteettiä "kuolleen tytön siskona".

Ehkä eniten minua jäi häiritsemään kirjan The Lovely Bones jonkinlainen välimaastossa oleminen. Susien taivas on rakennettu neutraalisti ja on hyvästä ideasta huolimatta jotenkin laimea. Tosin ratkaisu on ymmärrettävä, sillä taivaan olessa uskonnosta riippumaton, on kirja paremmin samaistuttava. En myöskään pitänyt teoksessa kirjailijan ratkaisusta liittää joukkoon Susien yliluonnollinen kokemus päästä taivaasta hetkeksi takaisin maahan.

Eniten pidin teoksessa siitä, kuinka se kuvasi koskettavasti perheen ja lähipiirin surua ja tapahtuneen ylipääsemistä. The Lovely Bones oli kaikesta huolimatta ihan kelpo kirja, vaikka se jäikin minulle hieman laimeaksi lukukokemukseksi.

2 kommenttia:

  1. Totta, surun kuvaus on tässä kirjassa hienoa. Omasta lukukokemuksestani on vuosia, mutta esittelyäsi lukiessani juuri se suru palautui mieleen.

    VastaaPoista
  2. Marjatta: Niinpä. Pidin kuvauksessa erityisesti siitä, miten suru kosketti eri perheenjäseniä täysin eri tavalla.

    VastaaPoista