sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Mayojen testamentti

Kirjoittaja: Steve Alten
Suomentaja: Laura Beck
Julkaistu: 2001 (suomennos 2010)
Alkuperäinen nimi: Domain
Kustantaja: Bazar
Sivumäärä: 427

8. syyskuuta 2012, Miami, Florida. Lapsuudessaan kovia kokenut Dominique Vazquez määrätään Michael "Mick" Gabrielin henkilökohtaiseksi hoitavaksi lääkäriksi. Mick on 11 vuotta eristyssellissä viettänyt mies, jonka isä Julius teki elämäntyönsä tutkiessaan mayoja ja muita muinaisia sivilisaatioita. Julius Gabriel uskoi vilpittömästi ihmiskunnan tuhon koittavan talvipäivänseisauksena 21.12.2012 - mayojen kalenterin viimeisenä päivänä. Talvipäivänseisauksen lähestyessä Mick muuttuu yhä levottomammaksi, halutessaan jatkaa isänsä tutkimusta ja löytää keino pelastaa ihmiskunta.

Steve Altenin Mayojen testamentista tietää heti mikä on kirjan todellisuus. Vaikka Mick esitetäänkin alussa harhaisena skitsofreenikkona, lukija ymmärtää heti, että mayojen kalenterin viimeisenä päivänä ihmiskuntaa todellakin uhkaa tuho, ellei joku onnistu estämään sitä. Kirjan pääjuoni onkin ihmiskunnan pelastamisella, mutta Alten punoo mukaan poliittista juonittelua, likaista peliä sekä tietysti rakkaustarinan.

Alussa teos vei mennessään - taitavasti rakennettu fantasian ja tieteistarinan risteytys, joka käyttää hyväkseen (käsittääkseni) oikeita faktoja maailman suurista muistomerkeistä ja vanhoista sivilisaatioista. Tosielämän tieteellisiä todisteita ja löytöjä on käytetty harkiten ja huolella rakentamaan uskottava teoria muukalaisista, jotka tulivat maan päälle opastamaan muinaisia kansoja ja jättämään ohjeet siitä, kuinka ihmiskunnan tuho voidaan välttää. Kirjan ensimetreillä Alten pitää jännitystä hyvin yllä ja lukija haluaa tietää lisää kirjassa esitetyistä mysteereistä, mutta lupaavasti alkanut tarina lässähtää loppua kohti.

Pidin kyllä kirjasta, mutta kolme seikkaa jäivät häiritsemään. Yksi, erityisesti kansainvälistä politiikkaa kuvaavat osuudet olivat hyvin epärealistisia ja melodramaattisia. Kaksi, Dominiquen ja Mickin rakkaustarina oli ennalta-arvattava, tylsä, huonosti rakennettu ja aivan toivottoman kliseinen. Kolme, kuten Nenä kirjassa -blogin Norkku totesi bloggauksessaan, Alten on yrittänyt tunkea teokseensa aivan liikaa. Avaruusolioita, muinaisia ennustuksia, poliittista draamaa.

Politiikan kuvaus ärsytti kansainvälisten suhteiden opiskelijana ehkä eniten. Käänteet olivat epärealistisia, varsinkin lopussa. Kirjasta näkyi myös selvästi teoksen olevan yhdysvaltalaisen kirjoittama: maailman ollessa kirjassa ydinsodan partaalla, sankarillisesti Yhdysvallat ottaa ensimmäisen, riskialttiin askelen kohti rauhaa, kun taas Venäjästä leivotaan tarinan konna. Viktor Groznyi ei suostu tuhoamaan ohjuksiaan millään keinolla. Kirjassa näkyy myös mielenkiintoisella tavalla 2000-luvun alun poliittinen ilmapiiri ja miten Alten kuvittelee politiikan muuttuvan vuosikymmenessä. Kuvitteellisena vuonna 2012 Yhdysvallat miettii edelleen onko maa valmis afroamerikkalaiselle presidentille ja Saddam Hussein on edelleen Irakin johtaja.

Dominiquen ja Mickin rakkaustarina puolestaan oli niin huonosti johdateltu ja käsitelty, että annan siitä kyllä ison miinuksen kirjalle. Puolet ajasta Dominique uskoo Mickin olevan harhojensa vallassa oleva skitsofreenikko, mutta rakastuu tähän silti. Parin tarina on yhtä vähän pohjustettu ja kehitelty kuin Houkutuksen Edwardin ja Bellan rakastuminen. Ylipäätään hahmokehitys jää hyvin pinnalliselle tasolle teoksessa.

Kolmannekseen Alten tosiaan tunkee tarinaansa kaikkea mahdollista. Itse olisin ehkä pitänyt teoksesta enemmän jos se olisi ollut vielä 'puhtaammin' tieteiskirjallisuutta, eikä sekoittanut kaiken maailman maagisia profetioita ja avaruusolioita, neljänsiä ulottuvuuksia ja omituisia aistimuksia tarinaan. Alun jännittävä asetelma mureni lopussa kun lupaavasti alkanut mysteeri selvitettiin omasta mielestäni turhan yksinkertaisesti ja tuulesta temmaten.

Altenin kirjoitustyyli ei myöskään iskenyt. Kirjailija käyttää aivan liikaa toistuvia rakenteita - esimerkiksi avaruusolentojen lennokkien aiheuttamia ydinräjähdyksiä kuvaillaan aina pahaa-aavistamattoman siviilin kokemusten kautta lähes samoin lausein. Toimii kerran, mutta ei kahdesti, saati useammin.

Mayojen testamentti on teossarjan ensimmäinen, mutta tämän kirjan perusteella en taida tarttua seuraaviin osiin. Lupaavasti alkanut teos lässähti paljon loppua kohden ja toimintakin tuntui väkisin väänneltyä. Kokonaisuudessaan plussapuolelle jäi historiallisten tapahtumien ja faktojen taitava punominen teoriaksi ihmiskunnan tuhosta, miinuspuolelle taas heikoksi jäänyt toteutus.

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen tämän lukenut, ja olen samoilla linjoilla melko pitkälti kanssasi. Minä myös puuduin lopulta sen tiede/tekniikka/what ever sälän kanssa. Ihan hauska idea kirjalla, ja kyllähän sen nyt luki, mutta plääh loppujen lopuksi. Ja todellakin se "rakkaustarina", voi hyvää päivää. =D En aio kyllä lukea jatkoa tälle. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin vähän skippailin niitä tiedejuttuja :D Tykkäsin kyllä siitä että ne oli mukana, lisäs tarinan uskottavuutta, mutta tosiaan välillä kävi vähän puuduttavaksi. Ja siitä rakkaustarinasta en edes aloita... :D

      Poista
  2. En tiedä minkä tilapäisen mielenhäiriön vaikutuksen alaisena oikein olin kun ostin tämän ruotsinkielisenä pokkarina :D Lukematta on jäänyt, ei välttämättä ihan paras, kevein tai helpoin mahdollinen teos ruotsinkielen virkistämisen kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehkä ei helpoin teos virkistää ruotsia... mäkin oon virkistellyt muumeilla lähinnä :)

      Poista