torstai 14. elokuuta 2014

Dora, Dora

Kirjoittaja: Heidi Köngäs
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 333

Natsi-Saksan varusteluministeri Albert Speer lähtee sihteerinsä Annemarie Kempfin kanssa tarkastamaan nikkelikaivosta Petsamossa. On loppuvuosi 1943, Lapissa kaamos ja kovat pakkaset. Seurueeseen kuuluvat myös taikuri Himmelblau sekä tulkkina toimiva suomalainen Eero Kallankari.

Heidi Köngäs kuvaa romaanissaan Dora, Dora sotaa neljän eri hahmon kautta: kertojaäänen saavat Speer, Annemarie, Tulkki sekä Taikuri. Kirjan nimi, Dora, Dora, tulee puolestaan Mittelbau-Doran keskitysleiristä, jossa valmistetaan yötä päivää kolmannen valtakunnan V2-ohjusta.

Minulla ei oikeastaan ollut juurikaan ennakko-oletuksia tai -ajatuksia aloittaessani Dora, Doraa. Tiesin kyllä, että kirja oli vuoden 2012 Finlandia-ehdokas, mutta lukulistalleni kirja päätyi Ihminen sodassa -haasteen myötä. Kirja veikin nopeasti mukaansa, mutta loppua kohti teos alkoi ehkä hieman laimentua: tuntui, että hahmojen ajatukset toistivat itseään ja kiersivät samaa kehää uudestaan ja uudestaan.

Kertojahahmoista pidin vähiten Taikurista. Taikurin kertojaääni tuntui olevan itse tarinan tapahtumien kannalta irrallinen ja jopa tarpeeton - juoni olisi toiminut onnistuunesti ilmankin Taikurin ääntä. Morre kuitenkin huomioi omassa bloggauksessaan, että Taikuri avaa kuitenkin lukijalle tavallisen siviilin näkökulmaa. Taikuri kuitenkin siis tuo kirjaan lisää syvyyttä ja uutta näkökulmaa. Kaikesta tästä huolimatta Taikuri jäi etäiseksi ja jotenkin ärsyttäväksi hahmoksi. Annemarie Kempf taas on Speerin omistautunut yksityissihteeri, etuoikeutettu ja sodan kauhuista suhteellisen tietämätön nainen. Lapissa vierailu ja lyhyt suhde tulkin, Eero Kallankarin, kanssa saa Annemarien kuitenkin miettimään asioita uudestaan ja avaamaan silmänsä.

Suomalainen Tulkki puolestaan tuntuu heti paljon tutummalta hahmolta kuin Annemarie ja Taikuri. Tulkin kaltaisiin suomalaisiin sotilaisiin on tutustuttu jo muissa sotakirjoissa. Lisäksi Eero Kallankari on ainut suomalainen kertojaääni ja juuri siksi tuntuu tavallaan läheisimmältä ja häneen on helppo samastua. Toisaalta kirjassa esiintyy myös Suomi-Saksa-vastakkainasettelua, muun muassa natsien rotuopin pohdinnassa: suomalaiset ovat saksalaisia alempana oleva kansa. Samoin Speerin ja Tulkin konflikti luo tilanteen, jossa lukija asettuu Tulkin puolelle: Speerhän on myös kirjan antagonistisin kertojahahmo. Tulkin hahmo itsessään ei ollut mielestäni kovin moniulotteinen, mutta suomalaisen lukijan Kallankariin samaistuminen tuo hahmon lähemmäs kuin muut.

Speer oli ehdottomasti kirjan mielenkiintoisin hahmo. Varusteluministeri on lähes loppuun palanut, pohtii jatkuvasti viilentyneitä välejään Hitleriin ja tuntee vuorotellen sadistista mielihyvää vallastaan, välillä taas voi pahoin ymmärtäessään hetkellisesti oman pahuutensa. Sara piti Speeriä kylmänä ja etäisenä, mutta minusta Köngäs luo kuitenkin Speeristä loppujen lopuksi inhimillisen hahmon, jota lukijana jopa säälii aika ajoin. Speerin inhimillisyys tulee ilmi erityisesti kohdassa, jossa Speer muistelee vierailuaan Mittelbau-Doraan. Vaikka Speer onkin tyytyväinen siihen, kuinka työtä tehdään aamusta iltaan ja läpi yön, voi hän silti pahoin Mittelbau-Doran vankiolot nähdessään. Samoin kirjan kanteenkin nostettu sitaatti Speerin ajatuksista tuo ilmi sen, että Speer tiedostaa väärät ratkaisunsa ja julmuutensa. "Dora, Dora on minun kuvani, eikä siinä ole muuta kaunista kuin sen naisen nimi." On kuitenkin vain enemmän kuin inhimillistä Speeriltä jatkaa valitsemallaan tiellä, säilyttääkseen oma nahkansa ja pitää Führerin suosiota kirkkaimpana päämääränään. Oikein se ei kuitenkaan ole. Speerin ja Hitlerin suhteen kuvailu puolestaan tuntui ehkä hieman ylivedetyltä ja liioitellulta, mutta sopi kaikesta huolimatta kuitenkin Speerin hahmoon.

Dora, Doran hallitsevin hahmo oli ehdottomasti Speer. Koko kirja kietoutui Speerin hahmon ympärille, ja juuri tämän kautta sodan julmuus sekä inhimillinen pahuus tuli parhaiten esiin. Dora, Dora oli intensiivinen lukukokemus ja onnistunut romaani. Mielestäni oli erityisen mielenkiintoista, että kirjassa käsiteltiin juuri saksalaisia Suomessa ennen Lapin sotaa, sillä itse en ole juurikaan törmännyt tähän asetteluun. Mutta enpä kyllä luekaan sotakirjallisuutta mitenkään erityisen paljon. Kaiken kaikkiaan pidin Dora, Dorasta sekä Köngäksen kirjoitustyylistä paljon. Täytyypä tutustua muihinkin Heidi Köngäksen teoksiin!

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kiinnostavlat. Itse olen lukenut Köngäkseltä vain kaksi teosta, patoutunutta intohimoa tihkuvat romaanit Luvattu ja Vieras mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä tarttumaan Dora, Doraan :)

      Poista