lauantai 23. elokuuta 2014

Rautayöt

Kirjoittaja: Sirpa Kähkönen
Julkaistu: 2002
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 281

Eletään talvisodan ja jatkosodan välistä lyhyttä rauhaa. Kaikilla on tiukkaa ja vaikeaa, niin myös Tuomen perheessä. Lassi kyhjöttää ullakolla eikä osallistu talon töihin, anopin muistisairaus etenee, appi nukkuu pois ja ainoa työkykyinen nuori mies Jalmari kaatuu sodassa. Vastuu jää kahdelle naiselle: Anna yrittää selvitä pienten kaksostensa kanssa ja tuntee ulkopuolisuutta perheessä, Hilda raataa pyykkärinä.

Sirpa Kähkösen Rautayöt on toinen Kuopio-sarjan teoksista. Edeltävä teos Mustat morsiamet kertoi Annan ja Lassin tapaamisesta ja rakastumisesta ennen sotia. Pidin jo Mustista morsiamista paljon, mutta Rautayöt vakuutti minut lopullisesti Kuopio-sarjasta: samanlaisia fiiliksiä oli myös Suketuksella. Kuopio-sarjan toinen osa syventää hahmoja joihin on tutustuttu jo aikaisemmin, ja tuo mukaan uusia tuttavuuksia. Vaikka Rautayöt sijoittuu ajallisesti useamman vuoden Mustien morsiamien jälkeen, onnistuu Kähkönen liittämään teokset yhteen hyvin. Menneestä kerrotaan tarpeeksi mutta teos ei synny selittelemään liikaa aikaharppauksen aikana tapahtuneita asioita.

Yksi Rautaöiden mielenkiintoisimmista juonikuvioista on karjalaisen evakon Helvin ja tämän tyttären Marin saapuminen osaksi pihapiiriä ja Tuomien elämää. Anna, joka kokee ulkopuolisuutta Tuomen perheestä, saa Helvistä kaipaamansa ystävän. Tavallaan Helvi on Mustien morsiamien Liljan kaiku: vahva ja itsenäinen naishahmo, jonka kautta ujo ja hiljainen Anna saa voimaa.

Mustissa morsiamissa yhtenä teemana oli työnväenluokan ja ylempien yhteiskuntaluokkien vastakkainasettelu, Rautaöissä erottavana tekijänä on kotikunta: Karjalasta tulleita evakkoja ei katsota Kuopiossa pelkästään hyvällä. Helviä, yksinhuoltajaa, pidetään hieman kummallisena ja moraaliltaan kyseenalaisena sekä yksinhuoltajuuden että evakkouden takia. Samalla Helvi tuo taas uuden naisnäkökulman teokseen: Mustat morsiamet oli naiskeskeinen ja Rautayöt jatkaa samaa linjaa.

Rautayöt oli yksi niistä kirjoista, joiden maailmaan todellakin uppoutui. Koko Kuopio-sarja tulee kyllä luettua varmasti!

2 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi vahvistaa sitä, että Kuopio-sarjaan kannattaa tarttua. Pinossa odottelee jo Mustat morsiamet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu että Kuopio-sarja alkoi kiinnostamaan tämän myötä yhä enemmän! Mielestäni Mustat morsiamet on ollut tähän mennessä sarjan laimein, joten Rautayöt kannattaa vähintäänkin lukea vaikka Mustat morsiamet ei niin mielenkiintoiselta tuntuisikaan.

      Poista