lauantai 13. syyskuuta 2014

Jään ja tulen kevät

Kirjoittaja: Sirpa Kähkönen
Julkaistu: 2004
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 382

Tuomen pihapiirissä asiat muuttuvat pikkuhiljaa parempaan: ullakolle eristäytynyt Lassi ryhdistäytyy ja koettaa tehdä oman osansa perheen eteen, Anna pääsee ravintola Tatraan töihin, Hilda ostaa säästöillään mankelin ja evakot Helvi ja Mari palaavat takaisin.

Jään ja tulen kevät on jo kolmas osa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjassa. Muutama viikko sitten bloggasin sarjan toisesta osasta, Rautaöistä, jonka myötä Kuopio-sarja vei minut lopullisesti mukanaan. Jään ja tulen kevät on vielä parempi teos kuin Rautayöt. Kähkönen syventää romaanissa tuttuja hahmoja edellisistä osista sekä myös lisää uusia hahmoja sarjan henkilögalleriaan. Jään ja tulen kevät vahvistaa henkilöhahmoja muun muassa rikkaalla rouva Lehtivaaralla, englantilaisella Mulliganilla sekä sotakasvatti Juholla.

Välillä hahmojen runsaus luo vaikeaselkoisuutta, mutta enimmäkseen pidän moninaisista henkilöistä. Kähkösen Kuopio-sarjan vahvuus onkin ihmiskuvauksessa: uskottavia hahmoja ovat niin sosiaalisesti valveutunut rouva Lehtivaara kuin köyhyyden ja surun keskellä uurastavat Anna ja Hilda. Kuten totesin aikaisemmissa Kuopio-sarja-bloggauksissanikin, Jään ja tulen kevät jatkaa edelleen sarjan naiskeskeistä linjaa. Vaikka Hilda itsenäistyy ja muuttaa pois lapsuudenkodistaan kypsällä iällä, jatkuu suvun auttaminen ja solidaarisuus edelleen. Samoin Annan ja Helvin ystävyys syvenee edelleen.

Sarjojen parhaita puolia on mielestäni se, että henkilöitä, hahmoja, sivutarinoita ja juonia voi mahduttaa mukaan paljon enemmän kuin yhteen teokseen. Toisaalta sarjat vaativat lukijaltaan myös hieman viitseliäisyyttä: kirjailijan luomaan maailmaan päästäkseen pitää usein lukea useampi teos ja joskus myös kahlata läpi ensimmäinen kirja, joka voi tuntua keskeneräiseltä. Samoin on Kuopio-sarjan laita. Vaikka pidinkin ensimmäisestä osasta, Mustista morsiamista, tuntui se jotenkin keskeneräiseltä. Sarjan myöhempiä osia lukiessani Mustat morsiamet kohosi kuitenkin arvoon arvaamattomaan, sillä teos alusti hyvin henkilöhahmoja ja heidän ratkaisujaan myöhemmissä osissa. Rautayöt ja erityisesti Jään ja tulen kevät puolestaan antoivat mahdollisuuden todella uppoutua sota-ajan Kuopioon.

Upea teos ja upea sarja. Olen muutamia vuosia jäljessä uusimpienkin osien lukemisessa, mutta tätä sarjaa on hyvä lukea hitaasti, ei kirja toisensa perään ahmien. Seuraavaksi lukuvuoroaan hyllyssä odottelee jo Lakanasiivet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti