maanantai 13. lokakuuta 2014

For Whom the Bell Tolls

Kirjoittaja: Ernest Hemingway
Julkaistu: 1940
Kustantaja: Charles Scribner's Sons
Sivumäärä: 504

"He lay flat on the brown, pine-needle floor of the forest, his chin on his folded arms, and high overhead the wind blew in the tops of the pine trees."

Amerikkalainen Robert Jordan on räjähdeasiantuntijana Espanjan sisällissodassa, tasavallan kannattajien joukossa. Teoksen tapahtumat sijoittuvat vain muutaman päivän ajalle. Näiden päivien aikana Robert Jordan pyrkii täyttämään tehtävänsä strategisesti tärkeän sillan räjäyttämisestä vastahakoisen sissijohtaja Pablon ja tämän joukkojen kanssa. Jordan myös rakastuu Mariaan, tyttöön, jonka Pablon joukot pelastivat fasisteilta.

Ernest Hemingwayn yksi tärkeimmistä teoksista on For Whom the Bell Tolls, jonka nimi tulee John Donne kuuluisasta kirjoituksesta: "Älä siis koskaan lähetä kysymään, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle." Teos käsittelee sotaa ja ihmisen kokemusta sodasta hyvin vahvasti, keskiössä on sodan julmuus ja sitä kuvaillaan paikoitellen hyvin brutaalisti.

For Whom the Bell Tolls -romaanin mieleenpainuvin hahmo oli mielestäni Anselmo, Robert Jordanin iäkäs paikallinen opas. Anselmon kautta Ernest Hemingway pohdiskelee kirjassaan tappamista ja kuolemaa. Anselmo tappaa fasisteja, koska on pakko, mutta ei pidä siitä ja kokee sen edelleen olevan väärin. Toisen ihmisen ihmisarvo on koskematon, teki tämä mitä tahansa, ja vaikka joskus pahoja asioita tekevä ihminen onkin pakko tappaa, ei se ole oikein.

Jostain syystä tämä teos ei kuitenkaan vienyt mukanaan enkä juuri vaikuttunut Hemingwayn romaanista. Ernest Hemingway kirjoittaa kyllä taitavasti, ja tällä kertaa kyse ei ollut millään muotoa siitä, että kirja olisi ollut mielestäni huono. Kirjablogatessa kun törmää monenlaisiin teoksiin, jotka eivät uppoa: jotkut eivät vain kolahda, vaikka niissä ei ole suoranaista vikaa, jotkut ovat kirjallisesti mahdottoman surkeita, jotkut vain eivät vie mukanaan ja niistä puuttuu kiinnostavuus, vaikka ne olisivatkin hyvin kirjoitettuja. For Whom the Bell Tolls kuuluu viimeiseen kategoriaan, vaikka pitkäveteisestä lukukokemuksesta huolimatta teos jää varmasti mieleen.

"Robert Jordan lay behind the tree, holding onto himself very carefully and delicately keeping his hands steady... He could feel his heart beating against the pine needle floor of the forest."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti