sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Missä kuljimme kerran

Kirjoittaja: Kjell Westö
Suomentaja: Katriina Savolainen
Julkaistu: 2006
Alkuperäinen nimi: Där vi en gång gått
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 586

Lucie, Eccu, Cedi, Allu, Nita, Micki, Pecka, Mandi, Henning ja monet muut. Helsinki, 1900-luvun alusta talvisodan partaalle. Muuttuva maailma, kaupunki ja sen kasvukivut.

Kjell Westön Missä kuljimme kerran on kaikkien aikojen lempikirjani. Luin teoksen ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten, tartuttuani siihen ihan vain sen takia, että ei ollut muuta luettavaa. Lukemiseen meni muutama päivä, sulattelemiseen sitäkin enemmän. Nyt luin kirjan uudestaan, ja pidin siitä jopa vielä enemmän kuin ensimmäisellä lukukerralla. Kun tietää kirjan tapahtumat etukäteen, voi todella uppoutua kirjaan, ahmimatta sitä nopeasti koska on vain pakko saada tietää mitä tapahtuu.

Missä kuljimme kerran on kertomus sukupolvesta, joka kasvaa aikuiseksi sisällissodan kynnyksellä. Eccu lähtee isänsä Jali Widingin kanssa kuvaamaan ensilunta, Nita jää kotiin. Cedi palaa halusta olla oikea sotilas ja taistella valkoisten puolella. Lucie inhoaa muodollisuuksia ja pakotteita olla hyvin kasvatettu neiti ja kapinoi omalla tavallaan taustaansa vastaan. Henningistä kasvaa menestyvä, mutta salaperäinen liikemies. Allu kantaa huolta äidistään ja siskopuolistaan, lähtee merille ja oppii erikoisen jalkapallontempun - mutta ei tästä huolimatta suostu pelaamaan muissa kuin työväenjoukkueissa. Peckalle musiikki on kaikki kaikessa.

Lucie Lilliehjelmin hahmo on koko kirjan sielu. Jokainen teoksen hahmo kietoutuu jotenkin häneen. Samalla Lucie on tavallaan etäinen, ainut kirjan henkilöistä joka tavallaan vain kävelee sulavasti läpi teoksen samalla kun muut kompastelevat ja kaatuilevat. Ei Luciekaan säästy elämän suruilta tai vastoinkäymisiltä - joita kirjassa riittää - mutta siinä missä Cedi, Eccu, Allu ja monet muut kamppailevat sen kanssa keitä ovat, on Lucie hahmona varma omasta itsestään ja tietää kuka on. Luciessa on jotain tavatonta vetovoimaa, ja tämä olikin yksi lempihahmoistani kirjassa.

Kjell Westön Missä kuljimme kerran on paitsi kertomus yksilöistä ja heidän kasvukivuistaan yhdessä ja erikseen, myös kuvaus Suomesta, jossa yhteiskuntaluokka ja tausta erottaa ja jakaa. Toisella puolella on lähinnä ruotsinkielinen yläluokka, toisella puolella työväenluokka. Toiset ovat valkoisia, toiset punaisia - väri määräytyy automaattisesti yhteiskuntaluokan mukaan, eikä välimuotoja ole. Henkilöhahmoissa näkyy kuitenkin erot valkoisten ja punaisten keskuudessa: siinä missä Cedi on henkeen ja vereen valkoinen ja tahtoo olla oikea sotilas, ei Eccu pidä työnväenluokkaa suurena vihollisena ja siinä missä Allun isäpuoli Santeri ei ole politiikasta juurikaan kiinnostunut, ei Allu itse suostu pelaamaan porvarien joukkueessa periaatesyistä.

Vaikka Suomen sisällissota olikin lyhyt, vain muutaman kuukauden mittainen, sen seuraukset olivat pitkälliset ja vaikuttivat monta vuosikymmentä suomalaisten elämään. Kjell Westö kuvaa näitä seuraamuksia teoksessaan Missä kuljimme kerran: punaisten ja valkoisten välisen konfliktin jäljet vaikuttavat hahmojen elämään vielä kahden vuosikymmenenkin jälkeen. Nuoruuden ehdottomuudessa tehdyt virheet ja julmuudet voivat vaivata läpi elämän, toisaalta taas hävinneiden osapuolien on vaikea rakentaa uusi elämä ja edellisen sukupolven taistelut vaikuttavat myös seuraaviin.

Pohdin myös reilu vuosi sitten luettuani Kjell Westön romaanin Älä käy yöhön yksin sitä, mikä on kirjailijan elävien ja  todentuntuisten hahmojen salaisuus. Päädyn edelleen samaan lopputulokseen: Missä kuljimme kerran -teoksen hahmot ovat taitavasti rakennettuja ja hahmojen luonne välitetään lukijalle pienten yksityiskohtien kautta. Myös huolellinen taustatutkimus ja henkilöhahmojen sijoittaminen uskottavasti historialliseen kontekstiin on osasyy eläviin kirjan henkilöihin.

Missä kuljimme kerran voitti myös Finlandia-palkinnon vuonna 2006, eikä syyttä. Kirja on todellakin yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista, sellainen kirja joka jää mieleen ja joka tekee mieli lukea aina vain uudestaan. Suosittelen tätä kirjaa kyllä aivan jokaiselle, aivan uskomattoman upea romaani.

2 kommenttia:

  1. Missä kuljimme kerran on yksi minunkin kaikkien aikojen lempparini. Ihana lukea samanlaisia mietteitä. Ehkäpä joskus uskaltaudun lukemaan kirjan uudestaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! Minusta kirja parani vain toisella lukukerralla :)

      Poista