tiistai 21. lokakuuta 2014

The Fault in Our Stars

Kirjoittaja: John Green
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Dutton Books
Sivumäärä: 313

Kun 16-vuotiaan syöpäsairaan Hazel Grace Lancasterin äiti pakottaa tämän tukiryhmään, Hazel tapaa Augustus Watersin. Augustus Waters on vuoden vanhempi, syövästä toipunut, toisen jalan menettänyt ja muuttaa Hazelin koko elämän.

Kiinnostuin The Fault in Our Stars -romaanista kahdesta syystä: ensinnäkin itse kirjaa oli kehuttu, toisekseen teoksen pohjalta oli juuri ilmestynyt elokuva, jota oli myös kehuttu. Suurin syy kirjan lukemiselle oli se, että inhoan rikkoa omaa kirjoittamatonta sääntöäni siitä, että katsoisin kirjaan pohjautuvan elokuvan ennen kirjan lukemista. (Tästä syystä myös Kurjat on vielä näkemättä.)

Täytyy sanoa kyllä ihan suoraan, että The Fault in Our Stars oli pettymys. Olin kuvitellut jotain syvällisempää, mielenkiintoisempaa, aidompaa. Takakansi lupailee liikoja, ja John Greenin oma näkemys kirjasta - hän tahtoi kirjoittaa syöpäpotilaista ihmisinä, ilman syövän antamaa leimaa - tuntuu suorastaan hölmöltä. Minusta kirjassa kun ei juuri ollut muuta kuin ihmisiä, joiden koko elämää määrittää syöpä. Hazel ja Augustus tuntuivat olevan persoonina täysin sairauksiensa määrittämiä, samoin koko heidän lähipiirinsä elämä ja valinnat olivat läheisten syövän sanelemia.

Ainoa kirjan hahmo, josta oikeasti pidän, on ilkeä ja omituinen Peter van Houten. The Fault in Our Stars -teoksen hauskin yksityiskohta on van Houten mieltymys ruotsalaiseen hiphopiin. Tämä oli yksi syy miksi symppasin van Houtenia - satun itsekin kuuntelemaan aika paljon juuri Afasi & Filthyn ja Snookin sverigehiphopia. Toinen syy miksi van Houten oli hahmona minusta mielenkiintoinen, oli se että Hazel ja Augustus eivät saaneet tältä yhtään mitään erikoiskohtelua tai etuisuuksia sairautensa vuoksi. Peter van Houten kohtelee kaikkia yhtä huonosti.

En siis juuri pitänyt kirjasta. Hahmot ja tarina jäivät mielestäni latteiksi ja rakkaustarinan täydellisyys ja lopulta traagisuus oli ihan liian kliseistä ja epärealistista. Maininnat ruotsalaisesta hiphopista auttavat vain tiettyyn pisteeseen asti, ja The Fault in Our Stars -teoksen tapauksessa eivät tarpeeksi jotta olisin pitänyt kirjasta.

4 kommenttia:

  1. Minullekin tämä kirja oli varsin keskinkertainen lukukokemus. Itse asiassa pidin leffaversiosta enemmän, se onnistui koskettamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffaversio oli kyllä paljon parempi!

      Poista
  2. Minäkään en erityisemmin pitänyt kirjasta. Uskon, että olisin nuorempana pitänyt siitä, mutta nyt ei uponnut. Sen sijaan elokuvasta pidin ja paljon, itkin itseni tyhjäksi siellä leffateatterin hämärässä :D Haha. Että kannattaa katsoa, josko siitä saisi enemmän irti.

    Itselläni on jotenkin jo pitkään ollut se fiilis, että nuortenkirjat eivät enää oikein kolahtele, mutta elokuvaversiot usein toimivat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on oikeastaan tuollainen fiilis että nuortenkirjat eivät kolahda, luin hiljattain If I Stayn ja sekään ei ollut kummoisempi :D

      Poista