torstai 6. marraskuuta 2014

Kangastus 38

Kirjoittaja: Kjell Westö
Suomentaja: Liisa Ryömä
Julkaistu: 2013 (suomennos 2013)
Alkuperäinen nimi: Hägring 38
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 330

Asianajaja Claes Thunen ystävien Keskiviikkokerho kokoontuu säännöllisesti. Vuonna 1938 kerhossa puhutaan politiikkaa: Saksan uhka leijuu Euroopan yllä. Keskustelu käy kiivaana: ovatko Saksa ja Hitler sittenkään uhkia, vai mahdollisuus? Samalla Thunen vastikään palkattu sihteerin rouva Wiikin elämään astelee henkilö, joka herättää henkiin kipeitä muistoja.

Kjell Westön uusin romaani Kangastus 38 on hieman erityylinen kuin aikaisemmin lukemani Älä käy yöhön yksin ja Missä kuljimme kerran. Sivumääristäkin voi jo päätellä jotain: siinä missä Älä käy yöhön yksin ja Missä kuljimme kerran ovat polveilevia, usean vuosikymmenen kattavia tiiliskiviä, on Kangastus 38 kompaktimpi ja keskittyneempi teos. Kirja voitti myös viime kuussa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, täysin ansaitusti omasta mielestäni. Onhan Kjell Westö lempikirjailijani, ja Missä kuljimme kerran suosikkikirjani. (Tässä välissä voisi ihmetellä, miksi en ole lukenut Westöltä kuin kolme kirjaa. Hyvää täytyy säästellä!)

Kansiliepeen luonnehdinta Kangastus 38:sta - "film noir -henkinen draama" - pitää täysin paikkansa. Teos on kuin mustavalkoelokuva. Täynnä tunteita, tapahtumia, todentuntuisia hahmoja - mutta samalla kaikesta on kuin imetty värit pois, samalla kaikki on kuin kangastusta. Kirjan tunnelma on läpi teoksen hyvin tiivis. Kangastus 38:ssa ei juuri ole ollenkaan muiden Westöltä lukemieni teosten polveilevuutta tai kuvailevaa, jokainen lause on ladattu täyteen tunnetta ja tapahtumia, jokainen sana on painava. Vaikka kirja on tavallaan hyvin tiivistetty ja siten helppolukuinen, on se silti jotenkin raskas.

Pidin paljon Kjell Westön ratkaisusta toisen päähenkilön, rouva Wiikin, suhteen. Yksilön monet roolit ja monet luonteenpiirteet on tuotu esiin hyvin konkreettisesti: hän on välillä asiallinen ja pätevä rouva Wiik, välillä kujeileva ja uskalias Milja-neiti, välillä taas Matilda, "oma itsensä".

Teoksensa avulla Kjell Westö piirtää lukijalle kangastuksen vuodesta 1938. Vaikka vuosi on lukijalle kangastusta, se on sitä lopulta myös Claes Thunelle:

"Hän seisoi keskellä marraskuun aamupäivää, joka oli kolea ja läpikuultava kuin lasi, ja tajusi että maailma jonka hän oli tuntenut ja johon hän oli kohdistanut suuria toiveita, oli haihtunut olemattomiin: ehkä sitä ei ollut koskaan ollutkaan?"

Eikä vain vuosi 1938, vaan koko Claes Thunen maailma muuttuu kangastukseksi eräänä marraskuisena aamupäivänä.

Kangastus 38 oli suurenmoisen hyvä kirja: ehdottomasti yksi parhaista tämän vuoden luetuista! Tästä huolimatta pidän ehkä aavistuksen verran enemmän teoksesta Missä kuljimme kerran - pitkään nautittavat tiiliskivet vetoavat minuun jotenkin eri tavalla.

8 kommenttia:

  1. Tää on niin hyvä, kuten Westö useimmiten ♥. Kiitos että palautit mieleeni tämän :). Olisipa kiva lukea taas Westötä pian! Minun suosikkini Westön kirjoista taitaa myös olla Missä kuljimme kerran, vaikka olen tykännyt hurjasti myös Leijat Helsingin yllä-kirjasta sekä Älä käy yöhön yksin-kirjasta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en oo vielä lukenut Leijoja Helsingin yllä, vaikka se luonnollisesti lukulistalla onkin. Tykkäsin tästä yllättävän paljon vaikka vähän ensin takkusi, kun ei ollut sitä "tuttua" Westöä :D

      Poista
  2. Tämä on tosiaan ihan huikea. Voisin lukea uudelleen. Missä kuljimme kerran on minunkin ykkössuosikkini Westöltä ja itse asiassa The Kirja elämässäni muutenkin. Hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä kuljimme kerran taitaa olla monen suosikki! Tykkäsin kyllä tosiaan tästäkin :)

      Poista
  3. Pidin tästä kovasti, ja siksikin oli hienoa, että Westö sai tuon pohjoismaisen palkinnon. Minustakin aivan paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin oli ansaittu palkinto. Kiva että muutkin ovat tästä tykänneet!

      Poista
  4. Tämä on upea teos! Pitäisi tosin lukea enemmän Westöä, en ole lukenut kuin tämän ja Langin, josta tosin en ollut aivan yhtä vakuuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Lang lukematta vielä! Suosittelen lämpimästi tuota Missä kuljimme kerran, aivan uskomattoman hieno teos.

      Poista