perjantai 21. marraskuuta 2014

Kotikunnaan Rilla

Kirjoittaja: L.M. Montgomery
Suomentaja: Kerttu Piskonen
Julkaistu: 1921 (suomennos 1962)
Alkuperäinen nimi: Rilla of Ingleside
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 243

Viisitoistavuotiaan Bertha Marilla Blythen ensimmäiset tanssiaiset saavat traagisen lopun: ensinnäkin Britannia on julistanut sodan Saksalle ja toisekseen uudet kengät hiertävät pahat rakot jalkoihin. Rillan odottamat ihanat, nuoruuden vuodet muuttuvat neljäksi vuodeksi, joiden aikana hän joutuu kestämään monia, raskaita murheita ja huolia. Sodan aikana Rilla myös kuitenkin kasvaa ajattelemattomasta, huvittelunhaluisesta hupakosta vastuuntuntoiseksi ja taitavaksi nuoreksi naiseksi.

L.M. Montgomeryn iki-ihana Kotikunnaan Rilla on yksi kaikkien aikojen suosikkityttökirjoistani. Samoin kirjasta tuli ensimmäinen teos, jonka olen uudelleenlukenut näinä liki kolmena vuotena, joina olen blogia pitänyt: vuoden 2012 postaus tästä kirjasta löytyy täältä. Viime kerralla, kaksi ja puoli vuotta sitten, kirjoitin teoksesta näin: "Kotikunnaan Rilla on mielestäni paras kaikista Anna-kirjoista: kirja on sotateemansa takia tummasävyisempi kuin muut, mutta juuri tämä on kirjan vahvuus."

Olen edelleen tismalleen samaa mieltä. Vaikka Anna-kirjat viehättävät kokonaisuutena, on Kotikunnaan Rillassa kuitenkin tuo syvyys ja pohdiskelevuus, josta pidän erikoisesti. Anna-kirjat ovat kuin paluu lapsuuteen, jokainen juonenkäänne on tuttu, eivätkä kirjat näin myöhemmin luettuina tarjoa juurikaan uutta. Ne ovat "vain" nostalgiamatkoja. Tästä huolimatta - tai juuri tämän takia - Anna-sarjojen viehätys ei ole kadonnut.

Siinä missä Anna-sarja toimii mielestäni parhaiten kokonaisuutena, sopii Kotikunnaan Rilla luettavaksi hyvin myös itsenäisenäkin. Kuten jo kolmisen vuotta sitten bloggauksessani mainitsin, teos on erittäin mielenkiintoinen siksikin, että se on ainut kanadalainen sotaa käsittelevä romaani, joka on sekä naisen että aikalaisen näkökulmasta kirjoitettu.

Rillassa sekä tämän lähipiirin naisissa herääkin teoksessa henkiin ensimmäisen maailmansodan aikainen kotirintama. Naisten pitää kantaa vastuuta eri tavalla kuin ennen, hoitaen samalla sekä omat arkiset askarensa että avustustyötehtävät. Samalla, kuten Anna Blythe kirjassa toteaa, heidän pitää pysyä toiveikkaina - sillä "jos naistemme rohkeus katoaa, kuinka miehet voivat kestää?" L.M. Montgomery kuvaa teoksessaan äitien, sisarten, morsiamien, vaimojen ja tytärten tuskaa ja epätietoisuutta sodan aikana.

Koskettavinta ja traagisinta kirjassa on tietysti Walterin kaatuminen jossain Ranskassa. Vaikka Anna-sarjassa (sekä Sateenkaarinotkossa ja Kotikunnaan Rillassa) yliluonnollinen ei olekaan samalla tapaa läsnä kuin Montgomeryn Runotyttö-sarjassa, tuo kirjailija Walterin hahmon kautta "aavistuksia tulevasta" tarinaan. Runollinen Walter lausuu sodan ensimetreillä:

"Huilunsoittaja on tullut, ja hän soittaa kunnes maailman jokaisessa kolkassa on kuultu hänen kammottava kutskunsa, jota kukaan ei voi vastustaa. Kestää vuosia ennen kuin kuolemantanssi on ohi."

Walterin huilunsoittaja toimii teoksessa sodan symbolina, ulkopuolisena voimana, jonka soiton kuulee jokainen. Huilunsoittaja toistuu myös Walterin runossa, josta tulee romaanin todellisuudessa ensimmäisen maailmansodan kenties kuuluisin runo.

Vasta nyt lukiessani Kotikunnaan Rillaa ties kuinka monetta kertaa huomasin, että Kerttu Piskonen on suomentanut teoksen lyhentäen. Ensi kerralla lukulistalle siis englanninkielisenä! Tämän lukemisen myötä lisäsin myös lopullisesti lukulistalle Annan jäähyväiset, jota olen - kenties sen oletetun erilaisuuden takia - hieman vierastanut aikaisemmin.

L.M. Montgomeryn Kotikunnaan Rilla on ihastuttava, viehättävä ja ajatuksia herättävä kasvukertomus sodan keskellä. Tämä on yksi niistä tyttökirjoista, joihin palaan aina uudelleen.

8 kommenttia:

  1. Minulle myös Kotikunnaan Rilla on vaikuttavin Anna-kirjoista. Walterin kuolema riipaisee syvältä. Minäkin toivon, että voisin lukea tämän jossain vaiheessa alkuperäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Walterin kuolema on kyllä yhtä koskettava joka kerta.

      Poista
  2. Annan jäähyväiset on hieno kirja - joskin hyvin erilainen kuin muu Anna-sarja. Kotikunnaan Rilla on myös minun suosikkini Anna-kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota erilaisuutta olenkin hieman vierastanut, mutta nyt kiinnostus heräsi sen verran, että täytyy laittaa lukulistalle!

      Poista
  3. Minä sain juuri luettua alkuperäisenä ja täytyy sanoa,että oli avartava lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko paljonkin erilainen lukukokemus kuin suomennos? Tämä on itselläni vielä edelleen lukulistalla englanniksi...

      Poista
    2. Hyvin erilainen. Erilainen, mutta tosi antoisa. Suosittelen tutustumaan.

      Poista
    3. Jännä, että sama kirja voi olla niin erilainen eri kielillä - vaikka suomennoksesta onkin jätetty jotakin pois. Jospa ensi vuonna olisi aikaa lukea!

      Poista