sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Lumen taju

Kirjoittaja: Peter Høeg
Suomentaja: Pirkko Talvio-Jaatinen
Julkaistu: 1992 (suomennos 1993)
Alkuperäinen nimi: Frøken Smillas fornemmelse for sne
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 540

Pienet pojan jäljet johtavat katolta alas: lumessa makaa pieni Esajas kuolleena. Naapurilla, Smilla Jaspersenilla, on kuitenkin lumen taju, ja hän ymmärtää, että Esajaksen kuolema ei ollut onnettomuus. Viranomaisten suhtautuessa vastahakoisesti Smillan vaatimuksiin tutkia tapausta tappona tai murhana, ottaa Smilla ohjakset omiin käsiinsä ja ryhtyy selvittämään Esajaksen kuolemaa.

Lumen taju on ensimmäinen teos, jonka olen lukenut Peter Høegilta - mutta ei varmasti jäänyt viimeiseksi. Teos koukutti heti ensi metreiltä, ja minun oli vain pakko saada tietää miksi Esajas oli murhattu! Smillan tutkimukset kuljettivat minut Tanskasta aina Grönlantiin asti.

Vaikka Peter Høegin Lumen taju onkin rikosromaani, tutkii se myös yhteiskuntarakenteita ja syrjittyjä ja syrjäytyneitä ihmisryhmiä. Teos nostaa esille selkeästi Tanskan ongelmat Grönlannin suhteen: grönlantilaiset ovat edelleen huonommin toimeentulevia ja helpommin syrjäytyviä kuin kantatanskalaiset. Myös Grönlannissa asuvien grönlantilaiset olot ovat huonontuneet viime aikoina: innostuin kirjaa lukiessani ottamaan hieman selvää Grönlannista. Väkivaltarikokset ja itsemurhat ovat yleistyneet, toimeentulo on aikaisempaa vaikeampaa. Lumen tajussa käy selvästi ilmi se, että nykyajan hyvinvointivaltioiden kolonialismin harjoittamisella on vielä suuria vaikutuksia - eikä pelkästään jossain kaukana entisissä siirtomaissa. Vaikka Grönlannille on annettu paljon poliittisia vapauksia, eivät ne silti kompensoi sitä, että asenteet inuiittikansoja ja näiden jälkeläisiä kohtaan ovat usein välinpitämättömiä, eivätkä sitä, että grönlantilaisten on edelleen vaikeampaa kouluttautua ja saavuttaa sama elintaso kuin kantaväestön.

Lumen taju on siis tavallaan myös yhteiskunnallinen kannanotto. Pidin paljon siitä, että erinomaiseen rikosromaaniin oli yhdistetty tällainen vakavampi aspekti: se teki teoksesta paljon syvemmän ja antoi aihetta ajatteluun. Tämä Peter Høegin teos on myös oiva esimerkki siitä, kuinka lukeminen kasvattaa tietoa ja laajentaa ajatusmaailmaa myös välillisesti eikä vain suoraan. Ilman tämän kirjan lukemista olisin tuskin ottanut selvää Grönlannin elintasosta ja olosuhteista. Kaiken kaikkiaan hieno rikosromaani ja hieno kirja, suosittelen vahvasti.

8 kommenttia:

  1. Kiitos hyvästä kirjan esittelystä, Pii!

    Olen lukenut tämän silloin ilmestyessään. En muistanut, että kansi on näin kaunis. En silloin tutkinut yhtään enempää grönlantilaisten historiaa. Olin ehkä liian kiireinen. Nyt jokainen lukemani kirja kannustaa tietojen etsimiseen. Johtuu varmaan siitä, että aikaa on enemmän, tietoa löytää niin helposti ja ehkä myös bloggaaminen innostaa tiedon hakuun.

    Minulla on omassa hyllyssä toinen, hyvä romaani Hoegilta, Rajatapaukset, joka kertoo koulukokeilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Itse ostin pari kuukautta sitten älypuhelimen, se on ollut kovin kätevä tietojen etsimeen samalla kun lukee kirjaa :D Ei tarvitse konetta avata!

      Ja tuosta olen ehdottomasti samaa mieltä, myös bloggailu kannustaa tiedonhakemiseen.

      Poista
  2. Tämä on hieno, hyvä kirja! Alkoi heti tehdä mieli uusintalukuun... vaikka muutamaan kertaan tämä on jo tullut luettua.: ) Mitään muuta Hoegilta en olekaan lukenut. Jotain taisin kokeilla, mutta se ei vienyt mukanaan samalla tavoin kuin tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä mukaansatempaava teos, ja varmasti tulee luettua vielä joskus uudestaankin! Mulla on listalla ainakin Hiljainen tyttö, saa nähdä pidänkö siitä yhtä paljon kuin tästä.

      Poista
  3. Hieno arvio ja mielenkiintoiselta kuulostava kirja. Tuli mieleen hiljattain lukemani Kati Hiekkapellon Suojattomat, jossa samoin rikoskirjassa on yhteiskunnallinen kannanotto suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Täytyykin laittaa tuo Suojattomat lukulistalle!

      Poista
    2. Todella hyvä kirja! Sulla on mielenkiintoinen blogi ja luet ilahduttavaa kyllä todella monipuolisesti kaikenlaista kirjallisuutta noinkin nuoreksi. Arvostan ja löytyihän sieltä "vanhankin" suosikkikirjailijoita: Hemingway, Waltari

      Poista
    3. Kiitos, tosi kiva kuulla :) Tykkään itse lukea paljon erilaista kirjallisuutta, vaikka se ei ihan sitä ominta tai viihdyttävintä olisikaan. Minäkin pidän paljon Waltarista!

      Poista