torstai 27. marraskuuta 2014

Valtapeli

Saatu arvostelukappale.

Kirjoittaja: Henrik Fexeus
Julkaistu: 2014
Kustantaja: Atena
Sivumäärä: 295

Henrik Fexeuksen teos Valtapeli on tietokirjallisuuden ja self help -kirjallisuuden risteytys. Kirja tarjoaa lukijalle tietoa siitä, kuinka pienten kikkojen avulla voi lisätä omaa vaikutusvaltaansa ja saada tahtonsa läpi. Kirjan perusajatuksena on se, että vuorovaikutus muiden kanssa on aina valtapeliä, johon osallistuu, halusi tai ei. Joko voi ottaa aktiivisen osan tässä valtapelissä - jolloin on mahdollisuus saada oma tahtonsa läpi - tai olla passiivisempi, jolloin muut saavat todennäköisesti oman tahtonsa läpi.

Valtapelin avattuaan ensimäiseksi tulee mieleen, että eikö tämä ole nyt jotenkin vähän väärin tai moraalitonta. Miksi kukaan normaali, empaattinen ihminen haluaisi manipuloida muita ihmisiä saadakseen tahtonsa läpi? Fexeus käsittelee kuitenkin tätäkin kirjassaan ja huomioi, että Valtapeli antaa eväät saada tahtonsa läpi sillä tavoin, että jokainen on tyytyväinen ja kokee voittaneensa. Oikeastaan voisi sanoa kärjistetysti, että Valtapeli keskittyy tapoihin, joilla valtaa voi saada pehmeillä keinoilla (soft power) kovien otteiden (hard power) sijaan.

Henrik Fexeus on jakanut keinot vallan saamiseksi neljään kategoriaan: kuinka saada ihmiset luottamaan ja uskomaan sinua, kuinka käyttää kielellisiä keinoja, kuinka saada ihmiset pitämään sinusta sekä kuinka siirtää sivuun ihmiset, jotka ovat tiellä. Monet keinoista ovat hyvinkin itsestäänselviä ja normaaliin kanssakäymiseen kuuluvia, asioita, joita lähes kaikki käyttävät intuitiivisesti. Itse huomasin, että käytän monia vallankäytön keinoja ihan jatkuvasti päivittäisessä elämässä - en vain ole ajatellut niitä tapoina saada enempää valtaa.

Yksikään kirjan keinoista ei ole kuitenkaan sellainen, että kukaan kokisi tulleensa pakotetuksi tai manipuloiduksi. Yksinkertaisesti itse näin kirjan perusajatuksena olevan ystävällisyyden ja vastavuoroisuuden: jos olet ystävällinen muille, he todennäköisesti haluavat auttaa sinua ja näin kaikki voittavat. Toki kirja sisältää myös kielellä kikkailuja ja muita samantyyppisiä keinoja, mutta itse koin nämä ehkä hieman liian hifistelyksi - itse en ainakaan jaksa pitää päivittäisessä kanssakäymisessä mielessä sitä, että mihin väliin ne mutat ja jossit kuuluvat.

Mitä hyötyä Valtapelistä sitten on? Minusta Fexeus liioittelee hieman sanoessaan, että teos on sellainen, jota kukaan ei haluaisi muiden lukevan. Pikemminkin teos on sellainen, että siitä olisi eniten hyötyä jos jokainen lukisi sen ja käyttäisi Fexeuksen menetelmiä saadakseen valtaa väkivaltaisempien keinojen sijaan.

Valtapeli oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen teos, vaikka Henrik Fexeuksen keinot tuskin päivittäiseen käyttöön päätyvätkään. Suosittelen lukemaan, mikäli ihmisten välinen vuorovaikutus kiinnostaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti