tiistai 30. joulukuuta 2014

Punainen morsian

Kirjoittaja: Anilda Ibrahimi
Suomentaja: Helinä Kangas
Julkaistu: 2008 (suomennos 2010)
Alkuperäinen nimi: Rosso come una sposa
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 306

Saba naitetaan viisitoistavuotiaana sisarensa leskelle: teoksen ensimmäinen osa kertoo elämästä pienessä vuoristokylässä. Vuosia myöhemmin Saban pojantytär Dora elää kommunistisessa Albaniassa: toinen osa keskittyy elämään kaupungissa diktatuurin alla.

Anilda Ibrahimin Punainen morsian tarjoaa kurkistusikkunan Albaniaan, kahteen aikaan. Kirja keskittyy erityisesti naisten elämään: päähenkilöitä ovat Saba ja Dora ja suurin osa sivuhenkilöistä on suvun naisia ja naapurin vaimoja. Vaikka kaupunkilaiselämä ja maalaiselämä ovatkin kirjassa vastakkainaseteltuina, näkyy Ibrahimin teoksessa kuitenkin perinteiden ja uskomuksien voima sukupolvien ja olosuhteiden yli.

Punaisen morsiamen ensimmäinen osa keskittyy Sabaan ja tämän yksinkertaiseen elämään suljetussa maalaiskylässä 1900-luvun alkupuoliskolla. Naiset muodostavat oman tiiviin yhteisönsä jokaisen talon sisällä: miniöitä, lapsia ja naimattomia tyttäriä hallitsee anoppi, joka myös pitää heistä huolen. Miehet ovat Ibrahimin teoksessa oikeastaan pelkkiä statisteja, välttämättömiä tarinan kannalta, mutta kuitenkin sivuosassa. Saban tarina kertoo nuoresta, pelokkaasta tytöstä josta lopulta kasvaa vahva matriarkka.

Toinen osa puolestaan keskittyy Doraan, joka yrittää yhdistää perinteet ja kommunismin tuoman tietynlaisen vapauden. Punaisen morsiamen toinen osa on ensimmäistä sekavampi ja jotenkin latteampi: siinä ei ole samaa mukaansa tempaavaa voimaa kuin ensimmäisessä osassa.

Pidin kirjassa erityisesti siitä, miten albanialaiset kansanperinteet olivat läsnä. Vanhat uskomukset, perinteet ja tavat toivat kirjaan autenttisuutta ja tekivät siitä todellisen matkan Albaniaan. Mielenkiintoista on myös naisen aseman käsittely molemmissa osissa: siinä missä Saballa ei ole nuoruudessaan juurikaan valtaa (ennen anopiksi tuloaan), on Doralla paljon enemmän vapautta nuorena naisena. Toisaalta molempia kahlitsevat ikivanhat käsitykset naisen kunniasta. Kurva ei ole juuri minkään arvoinen.

Parasta teoksessa on kuitenkin Anilda Ibrahimin kekseliäs ja elävä kieli. Tuntuu todella kuin sukeltaisi Albaniaan, eläisi hahmojen mukana - erityisesti ensimmäisessä osassa. Lukiessani pystyin elävästi kuvittelemaan silmieni eteen hoikan, pelästyneen Saban, itkuvirsiä laulavan Melihan, kauniin ja mieheensä rakastuneen Esman. Anilda Ibrahimi piirtää lukijalle tarkkaa kuvaa ylisanoihin ja turhaan kuvailuun sortumatta. Toisessa osassa kieli ja tyyli muuttuu hieman: tämä selittynee sillä, että toinen osa pohjautuu Ibrahimin omaan elämään. Toisaalta hienoinen tyylinvaihdos sopii kirjaan ja luo eroa osien välille.

Punainen morsian on koskettava kirja, johon todella uppoaa. Upea, upea teos.

2 kommenttia:

  1. Ehdottomasti lukulistalle! Minulla on kova Balkan-innostus päällä, joten tämä sopii erinomaisen hyvin siihen. Kuulostaa hyvältä kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella hienosti kirjoitettu. Kannattaa lukea :)

      Poista