sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Turtle Beach

Kirjoittaja: Blance d'Alpuget
Julkaistu: 1981
Kustantaja: A&U House of Books
Sivumäärä: 296

Judith Wilkes, australialainen kunnianhimoinen journalisti, jättää perheensä taakseen ja matkustaa Malesiaan tekemään erikoisreportaasia maan pakolaiskriisistä. Kymmenen vuotta aikaisemmin Judithin ura lähti nousukiitoon juuri Malesiassa, mutta maa on myös täynnä kipeitä muistoja, jotka Judith haluaisi vain unohtaa. Reportaasia tehdessään Judith tutustuu Minouhun, ranskalais-vietnamilaiseen australialaisen diplomaatin vaimoon, jolla on ihan oma päämääränsä...

Blanche d'Alpuget on paitsi kirjailija, myös erään Australian aikaisemman pääministerin, Bob Hawken, vaimo. Turtle Beach, joka on julkaistu 1980-luvun alussa on siis myös hyvin poliittinen teos ja kuvastaa liki neljänkymmenen vuoden takaista poliittista tilannetta paitsi Etelä-Aasiassa, myös Australiassa.

Itsessään ja kirjallisena teoksena Turtle Beach ei oikeastaan juuri sykähdyttänyt. Blanche d'Alpuget kuljettaa kyllä lukijaansa taitavasti tapahtumapaikasta toiseen, esittelee erilaisia ja uskottavia hahmoja ja nivoo menneisyyden tapahtumat kirjan nykyhetkeen sulavasti. Jokin kirjasta jäi silti puuttumaan ja lukukokemus maistui puulta.

Kirjan ansio on kuitenkin siinä, että se on jälleen ajankohtainen Australiassa. Maa on eri, olosuhteet ovat erilaiset, päättäjät ovat muuttuneet - mutta kansainvälinen pakolaiskriisi pysyy. Turtle Beach kuvaa pakolaisvihamielisyyttä ja laitonta pyrkimistä maahan Malesiassa: nyt 2010-luvun puolivälissä samat kysymykset puhuttavat Australiaa, joka tiukensi hiljattain venepakolaisia koskevia säädöksiä ja jonka ylläpitämät pakolaiskeskukset Tyynen meren saarilla muistuttavat vankiloita.

Kaiken kaikkiaan Turtle Beach oli ajatuksia herättävä teos teemojensa puolesta, vaikkakin se kirjana jäi mielestäni jollakin tapaa vajavaiseksi.

torstai 28. toukokuuta 2015

Hide and Seek

Kirjoittaja: Jeff Struecker
Julkaistu: 2012
Lukija: Marc Cashman
Kustantaja: Oasis Audio
Kesto: 10 h 9 min

Amelia Lennon on saanut vaativan tehtävän: neuvotella Kirgisian hallituksen kanssa ja saada nämä hyväksymään Yhdysvaltojen lentotukikohta alueella. Tehtävää suorittaessaan Amelia kuitenkin joutuu yllättävään tilanteeseen, kun hän todistaa Kirgisian presidentin tyttären Jildiz Oskonbaevan kidnappausyritystä. Jildiz ja Amelia joutuvat pakenemaan yhdessä, samalla kun ylikersantti Bartley määrätään pelastamaan naiset.

Jeff Strueckerin Hide and Seek oli taas yksi kertomus Yhdysvaltojen armeijan erikoisjoukosta jossain eksoottisessa maassa: näihin ovat lukeutuneet myös Stephen Coontsin Death Wave ja Dale Brownin Air Battle Force. Tässä teoksessa positiivista oli kuitenkin se, että päähenkilönä oli nainen, joka ei tarvitse välttämättä miestä rinnalleen. Vaikka Bartley määrätään pelastamaan Amelia ja Jildiz, se ei johdu siitä etteikö Amelia pärjäisi itse: tilanne on yksinkertaisesti niin paha, että kuka tahansa tarvitsisi apua siinä tilanteessa.

Hide and Seek ei siis ollut ollenkaan makuuni, enkä näin ollen pitänyt kirjasta oikeastaan ollenkaan.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Surma surutalossa

Kirjoittaja: Mauri Sariola
Julkaistu: 1973
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 229

Olavi Susikoski on saanut kutsun hautajaisiin: Siiri-täti lasketaan pian maan multaan. Hautajaisissa tapahtuu kuitenkin toinenkin traaginen kuolemantapaus, kun kirkkoherra Palm kuolee kesken muistotilaisuuden. Susikoski ryhtyy selvittämään tapahtunutta kun käy ilmi, ettei Palmin kuolema ollut välttämättä tapaturmainen...

Mauri Sariolan Susikoski-dekkarit ovat rikoskirjallisuuden suosikkejani Agatha Christien Poirot- ja Neiti Marple -kirjojen ohella. En juurikaan pidä ruotsalaisesta dekkarityylistä niiden harvojen kirjojen perusteella joita olen tähän mennessä lukenut: tuntuu, että niissä pääosassa on aina ongelmainen poliisietsivä ja sävy on vähän turhankin tumma. Vielä on tosin paljon ruotsalaisia kehuttuja dekkaristeja kokeilematta, joten en mene vielä sanomaan lopullista tuomiotani.

Sariolan Olavi Susikoski on jollakin tapaa Christien dekkarien ja lukemieni ruotsalaisdekkarien päähenkilöiden välimuoto. Yksinäinen, mutta ei kuitenkaan niin masentunut tai alkoholisoitunut kuin ruotsalaisdekkareissa. Sopivasti siis karu ja rosoinen hahmo, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Surma surutalossa on yksi suosikeistani Sariolan dekkareista: varsinkin loppukohtaus on sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti hyytävä.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Some Girls

Kirjoittaja: Jillian Lauren
Julkaistu: 2010
Kustantaja: Plume
Sivumäärä: 339

Jillian Laurenin omaelämänkerrallinen muistelmateos Some Girls oli hyvin mielenkiintoinen, koskettava ja uskomaton tarina. Jillian asuu New Yorkissa ja rahoittaa elämäänsä strippiklubeissa tanssimalla, kunnes saa tilaisuuden mystiseen ja hyväpalkkaiseen työhön. Hänelle kerrotaan, että työnkuvaan kuuluu erään rikkaan liikemiehen juhliin osallistuminen kahden viikon ajan Singaporessa. Paljastuukin, että Jillian on värvätty osallistumaan Brunein prinssi Jefrin juhliin - tai haaremiin, kuten Jillian myöhemmin kirjassa toteaa.

Some Girls oli hyvin ajatuksia herättävä kirja. Kirjan tapahtumat ja Jillian kokemukset tuntuvat hyvin epätodellisilta. Jillian onnistuu kirjassa pääsemään prinssi Jefrin suosioon. Tästä seuraa muun muassa shoppailupäivä Singaporessa luksusliikkeissä: yhden päivän aikana Jillian shoppailee Brunein sulttaaniperheen piikkiin summilla, joilla voisi ostaa omakotitalon. Lukiessa tuli juurikin epätodellinen tunne: kuinka tuollaista on edes olemassa? Eikö tuollaista tapahdu vain saduissa?

Jillian Laurenin kirja kuitenkin muistuttaa myös hinnasta, jonka Jillian maksoi luksuskokemuksistaan: prinssi Jefrin haaremissa tytöt olivat kuin esineitä, maksettuja koristamaan juhlia ja olemaan käytettävissä. Lopussa Jillian toteaakin, että haaremissa olo ei ollut hänelle oikea ratkaisu ja siitä irtautuminen oli vaikeaa.

Some Girls on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista muistelmateoksista, joita olen lukenut. Kirja osoittaa myös, että aivan tuikitavalliset ihmisetkin voivat valintojensa perusteella päätyä hyvin epätavallisiin elämäntilanteisiin. Samalla Some Girls kuitenkin myös muistuttaa, että kaikella on hintansa.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Saving Fish from Drowning

Kirjoittaja: Amy Tan
Julkaistu: 2005
Kustantaja: G.P. Putnam's Sons
Sivumäärä: 733

Saving Fish from Drowning kertoo kahdestatoista matkailijasta, jotka lähtevät Kiinaan ja Myanmariin - huolimatta siitä, että matkanjohtaja rouva Chen on kuollut mystisesti hieman ennen matkaa. Yhdysvaltalaisten turistien reissu ei kuitenkaan mene mutkattomasti, sillä seurue kidnapataan. Humoristisuutta tilanteeseen tuo se, että matkaajat eivät tiedä olevansa kidnapattuja.

Amy Tanin teosta Saving Fish from Drowning on ylistetty ja kehuttu, mutta itselleni kirja oli suoranainen pettymys. En saanut tapahtumiin tai hahmoihin tarttumapintaa, enkä päässyt sisälle tarinaan. Parhaat kirjat ovat mielestäni niitä, joissa lukija tuntee tempautuvansa mukaan ja olevansa osa tarinaa. Amy Tanin kirjaa lukiessa tuli kuitenkin pikemminkin sellainen olo, että olen täysin syrjästäkatsojana. Saving Fish from Drowning ei siis vakuuttanut, ja Amy Tanin kirjoja tuskin tulee luettua enempää.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Ticket to Paradise

Kirjoittaja: Ben Stubbs
Julkaistu: 2012
Kustantaja: HarperCollins
Sivumäärä: 302

Ben Stubbsin Ticket to Paradise on matkakertomuksen, muistelmien ja tietokirjan hybridi. Stubbs lähtee Australiasta Paraguayhin tutkimaan löytyisikö Paraguaysta "Uusi Australia" - 1800-luvun lopulla perustettu utopistinen ja sosialistinen yhteisö.

Ticket to Paradise oli mielenkiintoinen teos, sillä vaikka "Uudesta Australiasta" ei ollutkaan juuri mitään jäljellä, törmäsi Ben Stubbs matkallaan utopististen mennoniitti- ja natsiyhteisöjen perustajien jälkeläisiin. Teos sisälti paljon faktaa ja historiaa, mutta lukeminen ei silti ollut puisevaa, vaan Stubbs on onnistunut kirjoittamaan sekä asiapitoisen että hauskan matkakertomuksen.

Kirja oli kiintoisa myös siitä näkökulmasta, että utopistisien yhteisöjen perustaminen on mielestäni hyvin mielenkiintoinen ilmiö. Australiaan on aikoinaan perustettu suomalaisiakin utopiayhteisöjä, jotka kuitenkin ovat ajan saatossa kaatuneet oman mahdottomuuteensa ennemmin tai myöhemmin.

Tämän näkökulman lisäksi Stubbs tuo kirjassaan Ticket to Paradise esiin yhteisöjen jälkeläisten omat identiteettikysymykset ja ongelmat. Jos vanhempasi ovat syntyneet Paraguayssa, mutta he olivat australialaisten siirtolaisten lapsia, oletko itse paraguaylainen vai australialainen? Monet Stubbsin tapaamat ihmiset sanoivat jääneensä tavallaan "jumiin" kahden maan välille. Tämä näkökulma kiinnosti minua henkilökohtaisistakin syistä: kaksoiskansalaisena ja melkein puolet elämästäni ulkomailla asuneena koen itsekin olevani ainakin osittain kahden maan välissä enkä kuuluvani täysin kumpaankaan.

Ticket to Paradise oli siis kiintoisa ja hauskasti kirjoitettu matkakertomus, jonka teemat jäivät mieleen.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Vampyyrivaarin tarinoita

Kirjoittaja: Mauri Kunnas
Julkaistu: 1991
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 44

Vampyyrivaarin tarinoita on Mauri Kunnaksen lastenkirja, joka voi olla liaan jännittävä "heikkohermoisille aikuisille". Luin kirjan ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien (tai oikeastaan taisin lukea kirjan ensimmäistä kertaa, aikasemmin sitä on nimittäin luettu minulle). Kirjan vuoden lukuhaasteen kategoria "kirja, jonka muistat lapsuudestasi" toimi erittäin hyvänä tekosyynä lukea tämä lapsuudesta muistamani satukirja uudestaan.

Mauri Kunnaksen lastenkirjat olivat suosikkejani lapsena, ja täytyy myöntää että pidän niistä edelleen kovasti. Pikkutarkat ja humoristiset piirrokset, hauskat tarinat ja hullut ja hassut hahmot - näitä kirjoja luen varmasti tulevaisuudessa omillekin lapsilleni. 

Vampyyrivaarin tarinoita sisältää seuraavat lyhyet sadut: Kätketty aarre, Lohikäärme Sytkänen (oma suosikkini!), Salakäytävä, Neiti Sipsu pelkää, Vampyyrivaari ja mummo, Äidin munkkirinkilät, "Ihmissusi" Mauno Marsu, Baskerivillen koira ja Noitarumpu. Pidän kirjassa paljon siitä, että kuvitus ja teksti ovat niin kiinteästi yhdessä - esimerkiksi tarinassa Äidin munkkirinkilät pelkkä teksti ilman kuvitusta tarkoittaisi loppuratkaisun puuttumista.

Mauri Kunnaksen lastenkirjat ovat mielestäni todella hyvin tehtyjä lastenkirjoja: hauskoja, mutta silti välillä opettavaisia.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Catching the Sun

Kirjoittaja: Tony Parsons
Julkaistu: 2012
Kustantaja: HarperCollis
Sivumäärä: 293

Tom Finn muuttaa perheensä kanssa työläiskorttelista Lontoosta Phuketiin, Thaimaahan, saadakseen uuden alun ja uuden mahdollisuuden, Tavoitellakseen aurinkoa. Phuket ei kuitenkaan ole paratiisi ja vastaus kaikkiin Tomin ongelmiin: asia, jonka Finnin perhe joutuu kokemaan välillä kantapään kautta.

Tony Parsonsin Catching the Sun ei tehnyt minuun jostain syystä mitään vaikutusta. Kirjassa ei noin periaatteessa ole mitään vikaa: kieli on sujuvaa ja Parsons kuvaa koskettavasti sekä brittiläisen että thaimaalaisen yhteiskunnan eroja, ongelmia ja mahdollisuuksia. Jokin kuitenkin jäi puuttumaan, koska loppujen lopuksi Catching the Sun on vain laimeaksi jäänyt kertomus perheestä, joka yritti paeta ongelmiaan muuttamalla toiseen mahaan ja onnistumatta siinä.

torstai 7. toukokuuta 2015

The Gurkha's Daughter

Kirjoittaja: Prajwal Parajuly
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Quercus
Sivumäärä: 280

Prajwal Parajulyn The Gurkha's Daughter on novellikokoelma, jonka tarinat kertovat nepalilaisista ja heidän kulttuuristaan. Teos sisältää novellit The Cleft, Let Sleeping Dogs Lie, A Father's Journey, Missed Blessing, No Land Is Her Land, The Gurkha's Daughter, Passing Fancy ja The Immigrants.

The Gurkha's Daughter on ajatuksia herättävä, värikäs ja koskettava novellikokoelma. Vaikka novellien tapahtumapaikka vaihtelee Intiasta ja Nepalista Yhdysvaltoihin asti, on kertomusten keskiössä kuitenkin nepalilaisten tarinat ja nepalilainen kulttuuri.

Pidin kokoelmassa erityisesti siitä, että Parajulyn tarinoissa naishahmot saavat äänensä kuuluviin. Kirjailija kuvaa koskettavasti nepalilaisten, erityisesti naisten, elinoloja. Brittiläisen kolonialismin vaikutusta, luokkaeroja, köyhyyttä. Mahdollisuuksia ja niiden puutetta. Parin viikon takainen maanjäristys Nepalissa sai minut jälleen ajattelemaan tätä teosta. Vaikka The Gurkha's Daughter kuvaa fiktiivisiä ihmisiä ja ihmiskohtaloita, voisivat ne olla yhtä hyvin todellisia.

Prajwal Parajulyn The Gurkha's Daughter on hieno teos, jonka novellikokoelmat vievät lukijan nepalilaiseen mielenmaisemaan. Pidin kirjasta kovasti!

maanantai 4. toukokuuta 2015

Secrets

Kirjoittaja: Nuruddin Farah
Julkaistu: 1998
Kustantaja: Arcade Publishing
Sivumäärä: 298

Kalaman on menestynyt yrittäjä Mogadishussa, Somaliassa. Yllättäen hän saa odottamattoman vieraan: Sholoongo, Kalamanin lapsuuden ihastus ilmaantuu paikalle ja ilmoittaa haluavansa saada lapsen Kalamanin kanssa.

Nuruddin Farahin Secrets sijoittuu Somaliaan, hetkiin juuri ennen sisällisodan puhkeamista. Kirjailija kuvaa yhden perheen tarinan kautta myös Somaliaa, kulttuuria ja ristiriitoja - ja tietysti myös salaisuuksia.

Sholoongon ilmestyminen heittää Kalamanin koko elämän tasapainosta. Kalaman joutuu, välillä vapaaehtoisesti, välillä vastentahtoisesti, selvittämään perhesalaisuuksia. Ja niin tehdessään Kalaman joutuu vastakkain identiteettikysymysten kanssa ja pohtimaan, kuka todella on. Kuinka paljon perhetausta vaikuttaa identiteettimme? Ja kuinka paljon identiteettimme muuttuu, jos perhehistoriamme paljastuukin valheeksi?

Secrets ei kiehtovasta aiheestaan huolimatta temmannut minua mukaansa. Tämä oli yksi niistä kirjoista, jotka eivät juuri jääneet mieleen: näin jälkikäteen bloggaillessa yksityiskohdat ovat hämärtyneet ja vain kirjan pääpiirteet ovat muistissa.