tiistai 28. heinäkuuta 2015

Leaving the Sea

Kirjoittaja: Ben Marcus
Julkaistu: 2014
Kustantaja: Alfred A. Knopf
Sivumäärä: 271

Valitsin Ben Marcusin novellikokoelman Leaving the Sea pelkän kannen perusteella. Kansi onkin mielenkiintoinen, pidän kovasti erivärisistä pahveista leikatusta aallokosta.

Leaving the Sea sisältää yhteensä kuusi osaa ja viisitoista novellia. Novellit vaihtelevat pituudessa muutamasta sivusta neljäänkymmeneen. Teos sisältää novellit What Have You Done?, I Can Say Many Nice Things, The Dark Arts, Rollingwood, On Not Growing Up, My Views on the Darkness, Watching Mysteries with My Mother, The Loyalty Protocol, The Father Costume, First Love, Fear the Morning, Origins of the Family, Against Attachment, Leaving the Sea ja The Moors.

Novellikokoelman Leaving the Sea kertomukset on jaoteltu karkeasti kirjoitustyylin sekä aihepiirin mukaan. Osa novelleista on oikeastaan haastatteluja, yksi koostuu yhdestä ainoasta lauseesta, osa taas on perinteisiä lyhyitä tarinoita. Leaving the Sea käsittelee ihmissuhteita, vanhemmuutta, lapsuutta, rakastumista. Monet hahmoista ovat ulkonaisesti menestyneitä, mutta sisältä rikki. Ben Marcusin novellit eivät ole perussävyltään aina synkkiä, mutta tässä novellikokoelmassa oli läsnä jollakin tapaa uhkaava pohjavire. Mitään pahaa ei ole tapahtunut, vielä.

Eniten mieleeni jäivät teoksen ensimmäinen novelli, What Have You Done? sekä The Loyalty Protocol. What Have You Done? kertoo ylipainoisesta Paulista, joka lähtee vierailulle vanhempiensa luokse. Perhe kuitenkin näkee Paulin menneisyyden Paulina, epäonnistujana ja valehtelijana, jonka virheet vain toistuvat. Novelli kertoo ristiriidasta, siitä, miten sovittaa uusi elämä aviomiehenä ja isänä synnyinperheen olettamuksiin. The Loyalty Protocol puolestaan sijoittuu hieman dystopiseen maailmaan, jossa Edwardin järjestöminä kohtaa julkisen minän ja perhesidokset.

Mietin myös tätä novellikokoelmaa lukiessani lyhyitä kertomuksia ylipäänsä. Novellit ovat jollain tapaa vaativampia sekä kirjoittajalle että lukijalle. Usein ei jää aikaa pohjustaa hahmoja tai tapahtumia, vaan lukija heitetään suoraan keskelle tarinaa. Lyhyessä sanamäärässä pitäisi silti hahmottaa tilannetta ja luoda hahmoista eläviä ja uskottavia.

En oikein tiedä pidinkö tästä teoksesta. Leaving the Sea on upeasti kirjoitettu, sanoisin suorastaan kirjallinen helmi. Miljööt ja hahmot ovat taitavasti rakennettuja - novellin haasteellisuudesta huolimatta - ja Ben Marcus käyttää sanoja säästeliäästi mutta juuri siellä missä niitä tarvitaan. Tästä kaikesta huolimatta Leaving the Sea jäi jotenkin etäiseksi ja oudolla tapaa pelottavaksi lukukokemukseksi. Aivan kuin Marcus olisi raottanut tämän maailman hieman synkempää versiota novelleissaan. Ei liian synkkää, jolloin se olisi epäuskottavaa, vaan juuri sopivasti sen verran uhkaavan version, että voisi melkein uskoa, että Leaving the Sea kuvaa todellisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti