torstai 13. elokuuta 2015

Delirium, Pandemonium, Requiem

Delirium
Kirjoittaja: Lauren Oliver
Julkaistu: 2011
Kustantaja: Hodder & Stoughton
Sivumäärä: 393

Pandemonium
Kirjoittaja: Lauren Oliver
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Hodder & Stoughton
Sivumäärä: 375

Requiem
Kirjoittaja: Lauren Oliver
Julkaistu: 2013
Kustantaja: Hodder & Stoughton
Sivumäärä: 391

18-vuotias Lena odottaa malttamattomana omaa operaatiotaan, jonka jälkeen hän olisi täysin vapaa potentiaalisesti tappavasta taudista, amor deliria nervosasta, rakkaudestaMutta muutamaa kuukautta ennen operaatiota Lena tapaa Alexin...

Rehellisesti täytyy sanoa, että en todellakaan pitänyt Lauren Oliverin DeliriumistaPandemoniumista ja Requiemista vielä vähemmän. Vielä hötömpää ja kiireisemmin kirjoitettua young adult -soopaa kuin Veronica Rothin Divergent-sarja.

Juoni on se sama vanha. Teini-iässä oleva päähenkilö, yleensä tyttö, (Lena) on hyvin lähellä jonkinlaista aikuistumisriittiä tai valintatilannetta (operaatiota, joka poistaa kyvyn rakastaa). Joko ennen tai aikuistumisriitin jälkeen tapahtuu jotain, mikä muuttaa päähenkilön elämän (Lena tapaa Alexin ja rakastuu). Tapahtuu jotain dramaattista, päähenkilö päätyy yleensä jonkin sortin kapinallisten joukkoon ja joutuu opettelemaan selviytymistaitoja (Lena pakenee ei-parannettujen luokse ennen operaatiotaan). Päähenkilön tuntema maailma murenee ja kapinalliset onnistuvat muuttamaan maailman paremmaksi! Tämän lisäksi myös asetelmat ovat aina samoja. Nuori päähenkilö, joka alkaa tiedostaa ja ajatella vasta saadessaan jonkun sysäyksen. Luokiteltu yhteiskunta, jossa jokaisella on paikkansa. Yhteiskunnan ulkopuolella jäävä ryhmä, jonka valtaapitävät eivät välttämättä halua tunnustaa. Blaah, blaah, blaah.

En väitä, etteikö tuo juoni voisi toimia. Sama juonikuvio ja asetelma toistuu Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan kolmessa kirjassa - NälkäpelissäVihan liekeissä ja Matkijanärhessä - varsin onnistuneesti. Sama asetelma toimii myös jotenkuten jo mainitussa Veronica Rothin Divergent-sarjassa. Mutta DeliriumissaPandemoniumissa ja Requiemissa se ei toimi. Mietin, johtuisiko tämä siitä, että olen yksinkertaisesti saanut liian suuren annostuksen kirjoja tällä asetelmalla ja mikään ei tunnu enää uudelta. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin siihen, että nämä kolme kirjaa eivät vedonneet, koska ne tuntuvat niin hätäisesti kirjoitetuilta. Lauren Oliverin dystopinen maailma on täynnä porsaanreikiä ja juoni on kuin emmentaalia: täynnä aukkoja. Teossarja keskittyy lähinnä Lenan rakkaustarinaan, joka on rasittavan kliseinen, ärsyttävä ja yksiulotteinen.

En siis pitänyt tästä sarjasta oikeastaan ollenkaan. Hahmot jäivät pinnallisiksi, juonenkäänteet olivat ennalta-arvattavia, miljöö oli huonosti suunniteltu ja rakennettu. En suosittele.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti