lauantai 15. elokuuta 2015

Noli Me Tangere

Kirjoittaja: José Rizal
Kääntäjä: Harold Augenbraum
Julkaistu: 1887 (käännös 2006)
Alkuperäinen nimi: Noli Me Tangere
Kustantaja: Penguin Books
Sivumäärä: 422

Nuori Juan Crisóstomo Ibarra y Magsalin palaa seitsemän vuoden Euroopassa oleskelun jälkeen Filippiineille. Pian tervetuliaisjuhliensa jälkeen ja tavattuaan kihlattunsa Maria Claran, Juan Crisóstomo Ibarra y Magsalinille selviää hänen isänsä kuolemaan johtaneet olosuhteet.

José Rizalin Noli Me Tangere on yksi kuuluisimmista filippiiniläisistä teoksista ja teos sekä sen seuraaja, El Filibusterismo, ovatkin pakollista lukemista saarista koostuvan valtion koululaisille. Romaania on pidetty yhtenä Filippiinien vallankumouksen katalyyteistä. Kirja käsitteleekin paljon Aasian kolonialismia ja erityisesti Espanjaa Filippiinien suhteen. Noli Me Tangere tuo esille siirtomaan ongelmat, eurooppalaisuuden vaikutuksen ja erityisesti myös katolilaisen kirkon vaikutus Filippiineillä. Mielenkiintoissa kirjassa on se, että se on kirjoitettu niin varhaisessa vaiheessa, jo ennen 1900-lukua.

Pidin kirjaa hyvin mielenkiintoisena myös siitä syystä, että tällä hetkellä suuri osa työtovereistani ovat Filippiineiltä kotoisin. Kolonialismin vaikutukset näkyvät Filippiineillä vielä: suurin osa filippiiniläisistä, kuten myös työtovereistani, ovat katolilaisia. Noli Me Tangeressa tulee myös hyvin ilmi kolonialismin aiheuttamat suunnattomat haitat sekä hyödyt. Vaikka maan valloitus ja siirtomaan hyväksikäyttö aiheutti paljon hallaa Filippiineille, on myös nurinkurista, että kolonialismin vastustajat - kuten kirjailija José Rizal ja fiktiivinen Juan Crisóstomo Ibarra y Magsalin - olivat kuitenkin Euroopassa koulutettuja. Vaikka asia ei olekaan suoraviivainen, Noli Me Tangeresta käy kuitenkin ilmi myös kolonialismin pienelle osalle filippiiniläisiä tarjoamat mahdollisuudet, vaikka toki siirtomaalle aiheutettuja haittapuolia ja hyväksikäyttöä korostetaan enemmän. Pidin kuitenkin siitä, että kirja ollut kovin yksipuolinen kolonialismin suhteen, vaan käsitteli aihetta hyvin realistisesti.

Kaiken kaikkiaan Noli Me Tangere oli kiintoisa teos, joskin 1800-luvun lopun kirjana se ei kirjoitustyyliltään ja juoneltaan juuri vedonnut minuun. Jälleen tätä kirjaa lukiessa huomasin kirjojen ja tekstin voiman: yksi ainut romaani voi olla sytykkeenä vallankumoukselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti