maanantai 3. elokuuta 2015

Setä Tuomon tupa

Kirjoittaja: Harriet Beecher Stowe
Suomentaja: Aatto S.
Julkaistu: 1852 (suomennos 1893)
Alkuperäinen nimi: Uncle Tom's Cabin
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 73

Tuomo-setä, kuten kaikki häntä kutsuvat, on työteliäs, uskollinen ja ahkera orja, joka alistuu osaansa. Tuomon onneksi tämän isäntä Arthur Shelby kohtelee orjiaan hyvin, mutta asiat muuttuvat kun Shelby myy Tuomon toiselle isännälle rahavaikeuksien iskiessä. Tuomo joutuu eroamaan vaimostaan ja lapsistaan muuttaakseen toisen isännän perässä huonompiin oloihin, mutta edes tämä ei saa Tuomoa luopumaan kristillisistä periaatteistaan.

Luin Setä Tuomon tuvan lähinnä yleissivistyksen takia: aikaisemmin olen lukenut tämän ruotsiksi ala-asteella, mutta kovin paljon ei silloin jäänyt mieleen. Nyt lukiessani yllätyin siitä, kuinka lyhyt kirja oli. Tästä huolimatta Setä Tuomon tupaan mahtuu paljon niin tapahtumia kuin teemojakin.

Tuomo-sedän lisäksi Harriet Beecher Stowen teos kertoo toisesta orjasta, Elizasta, tämän miehestä Georgesta sekä heidän pojastaan Harrysta. Siinä missä George ja Eliza uhmaavat vallitsevaa orjuuden järjestelmää suoraan karkaamalla, ei Tom suostu aiheuttamaan isännilleen vaikeuksia vaan päättää seurata uutta isäntäänsä minne tämä meneekin, siitä huolimatta miten tämä kohtelee orjiaan. Setä Tuomon tupa siis piirtää kuvan kahdenlaisesta suhtautumisesta orjuuteen orjien itsensä näkökulmasta.

Harriet Beecher Stowen Setä Tuomon tuvan keskeisin teema on itsestäänselvästi orjavastaisuus, ja kirjalla olikin vaikutusta siihen, että orjat vapautettiin ja järjestelmä lakkautettiin Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälissä. Tämän teeman lisäksi kirja käsittelee uskontoa. Tuomo-sedän kautta Harriet Beecher Stowe nostaa kristinuskon esille hyveellisimpänä ja parhaimpana uskontona, esittäen Tuomo-sedän liki pyhimyksellisenä hahmona.

Kaiken kaikkiaan Setä Tuomon tupa oli hyvin mielenkiintoinen lukukokemus, ja vaikka Tuomo ei saanutkaan kokea vapautta elämänsä aikana, olin iloinen kirjan loppuratkaisusta jonka myötä Eliza perheineen onnistui pääsemään karkuun ja luomaan uuden elämän.

2 kommenttia:

  1. Minä luin tämän viimekdi reippaasti lyhennettynä lastenkuvakirjavesiona, mielessä on kutienkin lukea tämä joskus ihan kirjana, vaikka olen ainakin kahteen otteesseen tämän aiemminkin lukenut. MInua kirjassa aina koskettaa pikku Evangeline ja hänen isänsä kohtalo, jolla siis on kerrannnaisvaikutukset Tuomoonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä lukemisen arvoinen kirja, kestää useampaakin lukukertaa - vaikka tätä tuskin tulee luettua uudestaan ihan heti.

      Poista