lauantai 1. elokuuta 2015

Valkoisia öitä

Kirjoittaja: Fedor Dostojevski
Suomentaja: tuntematon
Julkaistu: 1848 (ensimmäinen suomennos 1896)
Alkuperäinen nimi: Белые ночи (Belyje notši)
Kustantaja: Elisa Kirja
Sivumäärä: 45

Valkoisia öitä on lyhyt tarina, jonka päähenkilönä ja kertojana on Pietarin yössä vaeltava nuorukainen. Kertoja tapaa ensimmäisenä yönä Nastjenkan, joka kaipaa sulhastaan ja epäilee tämän hylänneen hänet.

En oikein tiedä, mitä odotin Valkoisilta öiltä. Nimi on itsessään aika runollinen, ja odotin ehkä jotain herkempää ja kauniimpaa. Loppujen lopuksi kertomuksen tyyli on taattua Dostojevskiä, johon tutustuin jo lukiessani Rikoksen ja rangaistuksen sekä Karamazovin veljekset.

En kuitenkaan erityisemmin pitänyt Valkoisista öistä. Ehkäpä näiden 1800-luvulla kirjoitettujen suurien venäläiskirjailijoiden teoksiin pätee se, että mitä pidempi, sen parempi. Koukeroiseen, pohdiskelevaan ja polveilevaan tyyliin ehtii tottua paremmin pidemmässä teoksessa, ja hahmojen melodramaattisuus ja moniulotteisuus pääsee oikeuksiinsa pidemmissä tapahtumaketjuissa.

Tästä huolimatta Fedor Dostojevskin Valkoisia öitä oli ihan mielenkiintoinen lukukokemus, vaikka paljon ei juurikaan jäänyt mieleen. Ensi kerralla taidan kuitenkin tarttua kirjailijalta pitempään romaaniin: vaikkapa Idioottiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti