keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Esirippu

Kirjoittaja: Agatha Christie
Suomentaja: Anna-Liisa Laine
Julkaistu: 1975 (suomennos 1976)
Alkuperäinen nimi: Curtain
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 215

Kapteeni Arthur Hastings palaa vuosien jälkeen Stylesin kartanoon tavatakseen vanhan ystävänsä Hercule Poirotin. Salapoliisi Poirot on jo ikääntynyt, istuu pyörätuolissa, pitää amyylinitraattiampullinsa läheltä sydänkohtauksen varalta ja värjää ennen niin mustaa tukkaansa. Pienet harmaat aivosolut toimivat kuitenkin kuten ennenkin. Edellisellä vierailukerrallaan Stylesissa Hastings ja Poirot joutuivat selvittämään murhaa: ja niin käy nytkin.

Agatha Christien Esirippu on samalla legendaarisen salapoliisi Hercule Poirotin viimeinen juttu: kirjassa Poirot nimittäin kuolee sydänkohtaukseen. Murhat eivät kuitenkaan jää selvittämättä, sillä Poirot kertoo postuumisti kirjeessä Hastingsille totuuden Stylesissa tapahtuneista rikoksista.

Esirippu on Christien muista dekkareista poikkeava myös siinä mielessä, että se korostaa murhan psykologista puolta aivan eri tavalla kuin muissa kirjailijan rikosromaaneissa. Psykologinen puoli on aina hyvin läsnä Christien kirjoissa, mutta tässä teoksessa se vedetään keskiöön ja murhan psykologiaa käsitellään vielä syvemmin kuin muissa Poirot-kirjoissa. Juuri tästä syystä Esirippu on yksi hyytävimmistä rikosromaaneista, jonka olen lukenut.

Teos on hieno päätös Hercule Poirot -dekkareille, ja vaikka se toimii hyvin myös itsenäisesti, suosittelen lukemaan ennen tätä ensimmäisen Poirot-kirjan, Stylesin tapauksen.

2 kommenttia:

  1. Jännittävää. En tiennyt että Hercule Poirot kuolee lopulta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Christie varmaan halusi varmistaa, että kukaan ei jatka Poirot-tarinoita :) Mielestäni hyvä lopetus Poiroteille!

      Poista