tiistai 15. syyskuuta 2015

Lakanasiivet

Kirjoittaja: Sirpa Kähkönen
Julkaistu: 2007
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 398

Eletään vuotta 1941 Kuopiossa. Salaperäinen Mizzi saapuu kaupunkiin pienen tyttärensä Charlotan kanssa, Anna ja Hilda yrittävät varjella pyykkejään sodalta, lapset ovat maalla turvassa. Kammarissa Serafiina Tuomi vaipuu yhä enemmän menneisyyteen, Helvi Martiskainen ikävöi Maria ja yrittää samalla sekä päästä lähemmäksi että juosta karkuun poliisi Heiskasta. Sotakasvatti Juho yrittää kovasti olla mies ja päätyy karkaamaan.

Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan neljäs osa Lakanasiivet on yhdenpäivänromaani, joka kertoo monien hahmojen kautta siitä ainoasta päivästä jatkosodan aikana jolloin Kuopiota pommitettiin. Viime vuonna ajattelin lukea Lakanasiivet osana Ihminen sodassa -haastetta, mutta silloin kirja jäi jostain syystä kesken. Nyt tartuin uudestaan teokseen ja lukeminen soljui kuin itsestään.

En kuitenkaan pitänyt Lakanasiivistä läheskään niin paljon kuin sarjan kolmesta aikaisemmasta osasta: Mustista morsiamista, Rautaöistä ja Jään ja tulen keväästä. Ensimmäinen osa oli aiheeltaan kiehtova, mutta silti hieman laimea. Rautayöt ja Jään ja tulen kevät puolestaan vakuuttivat minut Kuopio-sarjasta lopullisesti, ja odotin Lakanasiipiä innolla. Jostain syystä tämä kirja ei kuitenkaan yltänyt odotuksien tasolle. Vaikka lukeminen soljui kuin itsestään eikä kirja ollut ollenkaan takkuista luettavaa, tuntui kirjaa lukiessa siltä, että vain liusuin läpi tarinan. Lakanasiivissä en päässyt todella elämään Tuomien, Helvin ja rouva Lehtivaaran todellisuutta niin kuin aikaisemmissa osissa. Tätä kirjaa lukiessa tuli vahvasti sellainen olo, että olin vain sivustaseuraaja ja tarkkailija. Tokihan lukija on tätä lähes aina, mutta itse pidän eniten kirjoista joihin voi todella uppoutua.

Toinen kirjan ongelma oli liiallinen hahmokavalkadi. Siinä missä Rautayöt ja Jään ja tulen kevät toivat toivottua laajennusta henkilöhahmoihin, ovat uudet hahmot Lakanasiivissä vain hämmennystä aiheuttavia. Varsinkin Mizzin hahmo jäi minulle hyvin epäselväksi ja irralliseksi: minkä takia romaanissa edes oli kyseinen henkilö? Tuntui siltä, kuin hahmoja olisi pitänyt lisätä sivumäärän pidentämiseksi.

Ei kirja kuitenkaan läpeensä huono ollut, luen varmasti mielenkiinnolla seuraavat kaksi osaa ja toivon Kuopio-sarjalle vielä jatkoa. Vaikka Lakanasiivet kuvaa vain yhtä ainoaa vuorokautta, Kähkönen kuljettaa silti hahmojaan ratkaisuista toisiin, erilaisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Helvi Martiskaisesta tuli tämän kirjan myötä yksi lempihahmoistani, kenties siksi, että Helvin hahmoa kehitetään kenties eniten Lakanasiivissä.

Kokonaisuudessaan Lakanasiivet solahtaa kyllä Kuopio-sarjaan, mutta itse sanoisin, että itsenäisenä teoksena tätä ei välttämättä kannata lukea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti