torstai 3. syyskuuta 2015

Tuomari Müller, hieno mies

Kirjoittaja: Eeva Joenpelto
Julkaistu: 1994
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 441

Tuomari Müller on todellakin hieno mies. Arvostettu pankinjohtaja, jolla on aina aikaa ihmisille, mutta ei politiikalle.

Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies on vuoden 1994 Finlandia-voittaja, joka keskittyy erityisesti tuomari Müllerin leskeen, Meeriin, sekä tämän vanhimpaan lapsuudenystävään puutarhuri Martti Tulukseen. Tuomari Müller on teoksessa jo edesmennyt hahmo, joka elää puheissa ja takautumajaksoissa menneisyyteen.

Tätä teosta on kehuttu paljon, ja voittihan tämä myös Finlandia-palkinnonkin. Minä en kuitenkaan tästä pitänyt. Jostain syystä nämä vanhemmat Finlandia-voittajat eivät ole iskeneet, hiljattain lukemani Jörn Donnerin Isä ja poika tuntui sekin etäiseltä teokselta. Toisaalta vuoden 2007 Finlandian voittanut Antti Hyryn Uuni oli myös mielestäni kaikkea muuta kuin hyvä lukukokemus. Näissä kaikissa kolmessa on myös mielestäni jotain yhteistä, vaikka en suoraan osaa nimetä mikä tämä yhtenäinen nimittäjä lopulta on. Ehkä samanlainen tunnelma, vaikkakin se tunnelma rakentuu aivan eri elementeistä? Tietynlainen hidas eteneminen? (Vaikkakaan en luonnehtisi välttämättä tätä Joenpellon teosta tai Isää ja poikaa varsinaisesti hitaiksi kirjoiksi.) Tai sitten näitä kolmea yhdistää yksinkertaisesti se, että kaikki ovat Finlandia-voittajia, joista en oikeastaan pitänyt ja joista en saanut kunnon otetta.

Eeva Joenpellon kirjasta Tuomari Müller, hieno mies kuitenkin näkyy kirjalijan kyky kuvata tarkasti erilaisia henkilöhahmoja ja näiden välisiä suhteita. Vaikka tämä kirja ei iskenyt, niin ehkä annan Joenpellolle toisen mahdollisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti