maanantai 5. lokakuuta 2015

Dorian Grayn muotokuva

Kirjoittaja: Oscar Wilde
Suomentaja: Kai Kaila
Julkaistu: 1890 (suomennos 1963)
Alkuperäinen nimi: The Picture of Dorian Gray
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 245

"Hyödyllisten asioiden tekeminen voidaan antaa anteeksi siinä tapauksessa, ettei tekijä ihaile niitä. Ainoa peruste, joka oikeuttaa hyödyttömän tuotteen luomisen, on tekijän ihastus siihen. 

Taide on täysin hyödytöntä."

Taiteilija Basil Hallward maalaa muotokuvaa kauniista nuorukaisesta, Dorian Graysta. Basil on aivan Dorian Grayn viattomuuden ja nuoruuden lumoissa ja maalaa tauluun Dorianin kuvan lisäksi sieluaan. Basilin luona Dorian törmää lordi Henry Wottoniin, joka saa Dorianin uskomaan, että nuoruus on ainoa tavoittelemisen arvoinen asia. Tämän johdosta Dorian julistaa dramaattisesti, että "nuoruus on ainoa omistamisen arvoinen asia" ja "jos huomaan vanhenevani, tapan itseni". Dorianin harras toive säilyttää nuoruutensa käy toteen: vaikka vuodet vierivät, Dorian näyttää yhä ikinuorelta. Samalla hän kuitenkin vajoaa yhä syvemmälle paheisiin, noudattaen Henryn neuvoa siitä, että "yksikään sivistynyt ihminen ei kadu nautintoa".

En oikein tiennyt mitä odottaa Dorian Grayn muotokuvalta. Loppujen lopuksi Oscar Wilden teos yllätti positiivisesti: en nyt suorastaan voi sanoa pitäneeni kirjasta - Dorianista tuli lopulta hyvin vastenmielinen - mutta vaikuttava se on!

En myöskään oikein ymmärrä Dorian Grayn muotokuvan aiheuttamaa pahennusta julkaisuaikanaan. Ennen kirjan lukemista olin siinä käsityksessä, että teos glorifioi aikanaan syntinä pidettyä homoseksuaalisuutta ja dekandenttia, moraalitonta elämää. Dorian Grayn muotokuvan luettuani ihmettelin kuitenkin tätä tulkintaa. Omasta mielestäni kirja kyllä kuvaa hyvin alasvajonnutta ja pahuuteen sortunutta elämää, homoseksuaalisia suhteita en sen sijaan nähnyt kirjassa ollenkaan. Samoin kokonaisuutena teos tuntui olevan pikemminkin varoittavan nautinnonhakuisesta ja nuoruutta ihannoivan elämästä: lopultahan Dorian sortuu, oman pahuutensa seurauksena. Näin siis kirjan enemmän jopa opettavaisena ja moralisoivana teoksena kuin paheellisuuden ja dekadenssin sanansaattajana.

Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva oli mieleenpainuva teos, joka on ehdoton klassikko. Suosittelen lukemaan!

4 kommenttia:

  1. Tästä on olemassa myös sensuroimaton versio (josta kuulin itsekin vasta pari vuotta sitten), jossa on kuulemma suorempaa homoseksuaalisiin suhteisiin viittaavaa sisältöä. Ensimmäisellä kustannustoimittajalla oli siis vahvasti näppinsä pelissä siinä, millaisena kirja on tullut tunnetuksi. En kyllä muista, oliko sensuroidussa versiossa jotain erittäin verhottua rivien välistä luettavissa olevaa juttua, mutta olisi mielenkiintoista joskus verrata näitä kahta keskenään.

    Mutta joo, hyvä kirja joka tapauksessa ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiennytkään tuosta sensuroimattomasta versiosta! Se selittäisi kyllä paljonkin.

      Poista
  2. Yritin etsiä omaani yksi päivä, mutta eksynyt väärään kohtaan. Olisi kiva lukea uudelleen. Minulla on lukion oppikirjassa opettajani viisaat sanat tallennettuna ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä varmaan tulee kyllä luettua vielä joskus uudelleen!

      Poista