torstai 15. lokakuuta 2015

Eikä yksikään pelastunut

Kirjoittaja: Agatha Christie
Suomentaja: Helka Varho
Julkaistu: 1939 (suomennos 1940)
Alkuperäinen nimi: And Then There Were None
Kustantaja: WSOY
Sivumääärä: 259
Teos on myös ilmestynyt nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa (Ten Little Niggers).

Kymmenen ihmistä kutsutaan eristyksissä olevalle saarelle erilaisin verukkein. Päästyään Neekerisaarelle kaikki kymmenen huomaavat joutuneensa huijatuiksi - ja mikä vielä pahempaa, jokaista heistä syytetään rikoksesta. Tunnelma tiivistyy hyvin nopeasti, sillä jo ensimmäisenä iltana yksi vieraista kuolee...

Agatha Christien kenties tunnetuin rikosromaani Eikä yksikään pelastunut on hyytävän hyvä. Luin kirjan ensimmäisen kerran kolmetoistavuotiaana ja pelkäsin niin etten saanut nukutuksi moneen päivään. Nyt uusintalukukierroksella sain sentään nukutuksi, mutta pakko oli vielä aamuyön tunteina lukea viimeisiä sivuja pikanopeudella sydän hakaten... vaikka murhaaja olikin vielä hyvin muistissa.

Pidän teoksessa erityisesti sen oikeudenmukaisuuden teemasta (joka oli läsnä myös aikaisemmin tänä vuonna lukemassani Neiti Marple koston jumalattarena -teoksessa). Joskin tämä oikeudenmukaisuuden teema on vähintäänkin kyseenalainen... Kyseenalaisuudesta huolimatta Eikä yksikään pelastunut saa aivan uudenlaisen vivahteen murhaajan jakaessa oikeutta.

Kaiken kaikkiaan yksi Christien lemppareistani, ja ehdoton suosikkini Poirot- ja Marple-tarinoiden ulkopuolelta!

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän kirjan, mutta tämä on ehkä minun aivoilleni liian vaikea, sillä minä en oikein päässyt perille siitä, kuka oli syyllinen, vaikka tässä taidettiin asiaa selittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyllisen juoni oli kyllä aika ovela, asia tosiaan selitettiin lopussa!

      Poista
  2. Luin tämän yläasteella ja jotenkin kirjan aukottomuus sai minut hieman pitkästymään. Lopussa vain kerrottiin, miten kaikki on mennyt. No, minulla on aina ollut vähän jännä suhde dekkareihin. Tavallaan pidän niistä, mutta silti niistä jää vähän määrittelemätön jälkimaku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta dekkareissa parhainta on juuri tuo aukottomuus! :D Mutta eihän niitä jaksa useita perään - juuri tuon aukottomuuden takia ei jää kauheasti tilaa omille tulkinnoille, joten dekkarit ovat minulle oikeastaan sitä puhtainta viihdekirjallisuutta.

      Poista
  3. Tämä on paras Agatha Christien kirjoista! :) Olen lukenut tämän pari kertaa. Koukuttavan jännittävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä on yksi parhaista ellei jopa paras! Aina pelottaa :D

      Poista