lauantai 10. lokakuuta 2015

Katarina

Kirjoittaja: Kaari Utrio
Julkaistu: 1998
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 667
Teos julkaistiin alunperin kahdessa osassa: Neidontanssi (1980) ja Katarinan taru (1981).

Katarina, ritari Halvast Haukan tytär, varttuu Soilaan kartanossa oppien emännäntaitoja emäntäpiika Anikan huomassa ja hurskaan äitinsä Annan valvonnassa. Katarinan ollessa noin kolmetoista tyttö lähetetään Turkuun pariksi vuodeksi tutustumaan ylhäisen neidon elämään. Odotuksien vastaisesti Katarina ei kuitenkaan tule naitetuksi Turun vuosien aikana, vaan palattuaan kotiin Soilaaseen avioituu rälssimies ja aseenkantaja Olavi Lemminginpojan kanssa. Avioliitto ei kuitenkaan ole niin ruusuinen kuin mitä Katarina odotti.

Kaari Utrion suurromaani Katarina kattaa kaksi Katarinan elämästä kertovaa teosta: Neidontanssin ja Katarinan tarun. Kirja on tavallaan jatkoa aikaisemmin lukemalleni kirjalle Karjalan kruunu, joka kertoi Katarinan äidistä, Annasta.

Katarina on sävyltään mielestäni tumma ja surumielinen. Katarinan elämä on arvostetusta ylhäisen naisen osasta huolimatta vaikeaa ja raskasta. Lapsuudessa isä ei huomioi, äiti keskittyy kirkkoon. Turun hovissa Katarina jää varjoon, avioliitto Olavin kanssa on raskas pettymys, käly piikittelee, esikoispoika kuolee. Lopulta Katarina löytää elämänsä rakkauden, mutta saa huomata, että sekään ei takaa onnea.

Pidin teoksessa erityisesti naisen aseman kuvauksesta, joka tuntui näin nykyihmisen näkökulmasta hirvittävältä ja hyvin ahdistavalta. Nainen määritellään ainoastaan miehen kautta: ensin isän, sitten aviomiehen. Lopullisen olemassaolonsa oikeutuksen nainen saa vasta synnyttäessään perillisen, pojan, miehelleen. Mitään mahdollisuuksia tai pakoreittiä ei ole.

Katarina ei siis ole kovin iloinen lukukokemus, ja kuten aikaisemminkin olen todennut, Kaari Utrion romaaneista uppoavat paremmin vain parinsadan vuoden takaiseen menneisyyteen sijoittuvat kirjat. Nämä ritariajalle sijoittuvat romaanit ovat kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoisia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti