maanantai 16. marraskuuta 2015

Enkelit ja demonit

Kirjoittaja: Dan Brown
Suomentaja: Pirkko Biström
Julkaistu: 2000 (suomennos 2005)
Alkuperäinen nimi: Angels & Demons
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 516

Yksi CERN:in johtavista tutkijoista löydetään kuolleena: tämän rintaan on poltettu Illuminatin merkki. Tutkija ja fyysikko Leonardo Vetra oli onnistunut kehittämään antimateriaa tutkimuksellaan, jonka hän toivoi myös sovittavan tieteen ja katolisen uskon ristiriidat. Symbologi Robert Langdon lennätetään Yhdysvalloista paikalle. Hänen ja CERN:in johtajan Maximilian Kohlerin tutkiessa Vetran ruumista ja työhuonetta he huomaavat, että antimateria on kadonnut. Kohler on varma, että antimateria - erittäin räjähdysaltis materiaali - on varastettu katolisen kirkon tuhoamiseen: tarkemmin sanottuna antimateria on 24 tunnin kuluttua tuhoutuvassa säiliössä jossain päin Vatikaania. Robert Langdonilla ja paikalle saapuneella Vetran adoptiotyttärellä Vittorialla on vain alle vuorokausi etsiä antimateriapommi ja pelastaa Vatikaani väistämättömältä tuholta.

Dan Brownin Enkelit ja demonit on polveileva, monimutkainen ja hengästyttävä dekkari, joka sekoittaa aineksia niin historiasta, uskonnosta kuin tieteestäkin. Vaikka kirja on yli viisisataa sivua pitkä, niin ahmin tämän yhdessä illassa. Romaani vei tosiaan mukanaan!

Enkelit ja demonit vaikutti kesken lukemisen aivan ensiluokkaiselta, mutta jossain puolivälin jälkeen arvasin jo syyllisen. Tämä, ja samoin kuin se, että Illuminati ei ollutkaan enää voimissaan (mikä pettymys!), latisti lukukokemusta huomattavasti. Vaikka kirja oli hyvä, loppuviimeksi fiilikseksi jäi hieman plääh-olo. "Tässäkö tämä nyt oli?" Tämän perusteella en aio myöskään lukea muita Dan Brownin teoksia, varsinkin, kun niitä on sanottu huomattavan samankaltaisiksi toistensa kanssa.

6 kommenttia:

  1. Da Vinci -koodin lukaisin kai viime vuonna ja mietin Enkeleiden ja demonien lukemista, mutta en kuitenkaan ole vielä toteuttanut aikomustani ja näillä näkymin en ehkä aiokaan kerta ne samankaltaisia ovat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävä vinkkasi, että ovat tosiaan toisiaan toistavia... Ihan hyvähän tämä oli, mutta toisintoa ei viitsisi lukea!

      Poista
  2. Ahmit yhdessä illassa yli 500 sivua? Aika vauhdikasta! Itse luen n. 40-50 sivua tunnissa, kirjaa kuin kirjaa, enkä satojenkaan kirjojen jälkeen tunnu muuttuvan yhtään sen nopeammaksi. Olisi kyllä kivaa pystyä lukemaan hiukan vauhdikkaammin. Vinkkejä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinkkejä on tosi hankala antaa, itse oon tosin huomannut että mitä enemmän lukee, sitä nopeammin lukee! Tosin ilmeisesti tämä ei ole sinulla toiminut, varmaan aika yksilöllistä se lukunopeus? Mulla riippuu tosi paljon kyllä kirjastakin, tällainen toimintapainotteinen ja nopeatempoinen teos menee nopeammin kuin sellaiset viipyilevät kuvaukset ja tahdiltaan rauhallisemmat kirjat. Loppujen lopuksi lukunopeudella ei ole kyllä väliä :)

      Poista
  3. Niin, eihän sillä tietysti ole mitään väliä, lukunopeudella. Toisaalta, jos lukisi nopeammin, niin ehtisi lukea enemmän! ^^

    VastaaPoista