tiistai 10. marraskuuta 2015

Tyyntä Tangerissa

Kirjoittaja: Tahar Ben Jelloun
Suomentaja: Annikki Suni
Julkaistu: 1990 (suomennos 1990)
Alkuperäinen nimi: Jour de silence à Tanger
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 112

Vanha mies on sairas, väsynyt ja yksinäinen. Hän tiuskii rouvalle, joka käy auttamassa häntä - siivoamassa ja laittamassa ruokaa - ja muistelee kiukkuisesti omaa elämäänsä, läheisiään (enimmäkseen kuolleita), sekä niitä joita luuli ystävikseen.

Tahar Ben Jellounin lyhyt, mutta terävä Tyyntä Tangerissa kertoo yksinäisestä vanhuksesta, joka on katkeroitunut ja pettynyt oikeastaan kaikkeen. Vaikka Tyyntä Tangerissa on oikeastaan pitkäksi venähtänyt valitusvirsi, on siinä samalla jotain oivaltavaakin. Tangerin katkeroitunut ja kiukkuinen vanhus on varmaan jokaisen kauhukuva - ja samalla pelko - omasta vanhuudesta: kukapa haluaisi tuntea olevansa turha, yksin ja hylätty vanhana? Vaikka ei sitä todellisuudessa olisikaan? Vanhan miehen jatkuva itsesääli on aika ajoin raivostuttavaa, välillä sääliä herättävää, silloin tällöin jopa koomistakin.

Teoksesta tulee mieleen Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri. Näissä kahdessa kirjassa on jollakin tapaa samanlainen tunnelma! Tämä johtuu ehkäpä siitä, että molemmissa päähenkilö on yksinäinen, jo vanha mies. Eroa Ben Jellounin ja Hemingwayn päähenkilöillä on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä! Toinen jo luovuttanut, toinen taas sitkeä ja peräänantamaton.

Tyyntä Tangerissa oli kyllä lyhyt, mutta silti tarina jäi mieleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti