sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Appelsiinityttö

Kirjoittaja: Jostein Gaarder
Suomentaja: Katriina Savolainen
Julkaistu: 2003 (suomennos 2004)
Alkuperäinen nimi: Appelsinpiken
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 167

Viisitoistavuotias oslolaispoika Georg saa kirjeen isältään menneisyydestä. Georgin ollessa nelivuotias isä kuoli, eikä hänellä ole juurikaan muistoja tuolta ajalta. Kirjeen myötä Georgin isä ja tarina Appelsiinitytöstä heräävät uudestaan henkiin. Samalla Georg kirjoittaa yhdessä isänsä kanssa tarinaa, johon sekoittuvat niin menneisyys ja nykyisyys kuin elämän suuret kysymyksetkin.

Olen lukenut Jostein Gaarderin Appelsiinitytön kerran aikaisemmin - taisin itse olla melkein samanikäinen kuin Georg tarinassa, pari vuotta nuorempi. En edes valinnut kirjaa itse (äiti toi sen kirjastossa käydessään) ja ensivilkaisulla se ei juuri edes kiinnostanut. Luin sen kuitenkin, ja pidin kirjasta paljon jo silloin.

Vaikka Appelsiinityttö on nuortenkirja, on se mielestäni yhtä paljon myös kirja aikuisille. Nuortenkirja se on ehkä siksi, että päähenkilö on viisitoistavuotias teini, lapsuuden ja aikuisuuden välissä oleva henkilöhahmo. Muuten teosta on vaikea laittaa lokeroon - kirjassa käsitellyt teemat ovat samoja universaaleja asioita, joiden kanssa kaiken ikäiset kaikkialla pohdiskelevat. Mikä on elämän tarkoitus? Miksi elää maailmassa, kun jossain välissä elämä kuitenkin loppuu?

Appelsiinityttö on kirjana kaunis ja surullinen. Esittämiensä kysymysten lisäksi se on myös ennenkaikkea rakkaustarina. Ei elämää suurempi rakkaustarina, ihan tavallinen, joskin romanttisesti kirjoitettu.

Pidin Jostein Gaarderin teoksessa paitsi sen filosofisuudesta, myös sen realistisuudesta. Georgin isän Jan Olavin kuoleman jälkeen tämän äiti on mennyt uusiin naimisiin. Vaikka Georg tulee hyvin toimeen isäpuolensa Jørgenin kanssa, isän kirjeen luettuaan hän kysyy äidiltään kummastako tämä pitää enemmän: Jan Olavista vaiko Jørgenista. Äiti vastaa, ettei sellaista sovi kysyä. Jan Olavin ja Georgin äidin Veronikan rakkaustarina on kirjan keskiössä, mutta sekään ei ole ikuinen tai liiaksi romantisoitu.

Jostein Gaarderin Appelsiinityttö on ihana, koskettava ja herkkä kirja. Pidin teoksesta aivan valtavasti, niin viime lukukerralla kuin nytkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti