maanantai 7. joulukuuta 2015

Kanssasi aina

Kirjoittaja: Nataša Dragnić
Suomentaja: Tiina Hakala
Julkaistu: 2011 (suomennos 2012)
Alkuperäinen nimi: Jeden Tag, jede Stunde
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 284

"Ilmassa väreilee aina jotain erikoista, kun Dora ja Luka ovat yhdessä. Sitä ei voi kutsua tyveneksi eikä myrskyksi. Se tuoksuu mandariineille ja paahdetuille manteleille ja merelle ja vastaleivotuille pikkuleiville ja keväälle. Aivan kuin heitä ympäröisi pilvi. Toisten mielestä se, siis pilvi, on turkoosinvärinen, toisten mielestä oranssi."

Dora ja Luka tutustuvat ensimmäisen kerran päiväkodissa: muutaman vuoden ikäerosta huolimatta he ovat ensi hetkistä lähtien erottamattomat, parhaat ystävät. Elämä kuitenkin heittelee heitä eri suuntiin, mutta parikymppisinä he tapaavat taas. Vain odottaakseen, että he joutuvat jälleen eroon. Kahden vuosikymmenen jälkeen Dora ja Luka kohtaavat kolmannen kerran ja ymmärtävät, että heidän kuuluu olla yhdessä aina.

Nataša Dragnićin Kanssasi aina on puhdasverinen rakkausromaani. Itse en ole rakkaustarinoista varauksettoman innostunut, mutta tästä täytyy kyllä sanoa, että vaikka genre ei omaan makuuni olekaan (perinteisiä Austenin ja Brontën teosten tapaisia romaaneja lukuunottamatta), niin Kanssasi aina oli viihdyttävä, helppolukuinen ja hauska rakkaustarina. Vaikka loppu on onnellinen - niin kuin sen tietysti kuuluukin tällaisessa hyvän mielen kirjassa - ei tarina silti ole liian imelä tai siirappinen. Doran ja Lukan rakkaustarinaan mahtuu myös paljon surua ja petoksia.

Kanssasi aina on mukava hyvän mielen kirja - nopeata ja helppoa luettavaa. Loppu on sopivan avoin, eikä kaikkea selitetä lukijalle, mistä itse pidän paljon kirjoja lukiessa. On hyvin raskasta lukea teoksia, joissa kaikki selitetään viimeistä piirua myöten, eikä mitään jää lukijan oman tulkinnan varaan. Nataša Dragnićin Kanssasi aina ei mene mielestäni ihan chick lit -kategoriaankaan, joten jos kaipaa kepeämpää lukemista, niin tämä on hyvä vaihtoehto vaikka ei erityisemmin rakkaustarinoista välittäisikään.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli ihana rakkaustarina, vaikka ilman ongelmitta ei selvitty ja tietysti se kirjailijan jättämä avoin loppu on aina hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei liian imelä! Eikä omaan makuuni liian traaginen Romeo&Julia -tyyliin, tässä kun päähenkilöt itsekin aiheuttavat omia sotkujaan :D

      Poista