tiistai 22. joulukuuta 2015

Mio, min Mio

Kirjoittaja: Astrid Lindgren
Julkaistu: 1954
Kustantaja: Rabén & Sjögren
Sivumäärä: 177

Yhdeksänvuotias Bo Vilhelm Olson asuu Tukholmassa kasvattivanhempiensa Edlan ja Sixtenin kanssa: kumpikaan heistä ei kyllä pidä Bossesta. Eikä oikeastaan kukaan muukaan, Bossen leikkitoveria Benkeä ja täti Lundinia lukuunottamatta. Eräänä päivänä Bossen elämä muuttuu, kun täti Lundin pyytää tätä laittamaan postilaatikkoon kirjeen, jossa lukee "Landet i fjärran".... Bo huomaa liitävänsä pois Tukholmasta tuohon toiseen kaukaiseen maahan, jossa hän saa tietää olevansa oikeasti nimeltään Mio ja olevansa maan kuninkaan poika. Kuningaskuntaa uhkaa kuitenkin ilkeä ritari Kato, ja pian Miolle selviää, että hänen on taisteltava pahaa ritaria vastaan...

Astrid Lindgrenin Mio, min Mio oli jälleen yksi nostalgiamatka lastenkirjan muodossa. Luin kirjan ala-asteella ja silloinkin ruotsiksi, joten päätin nytkin tarttua tähän alkukielisenä versiona suomennoksen sijaan. Mio, min Mio oli yhtä herttainen satu kuin muistinkin.

Keskeistä tarinassa on monissa, monissa lastenkirjoissa toistuva hyvin mustavalkoinen asetelma: hyvän ja pahan vastakkainasettelu. Koska Mio, min Mio on selkeästi lastenkirja eikä nuortenkirja, ovat nämä kaksi ääripäätä hyvin polarisoidut eikä harmaan sävyjä kirjassa juuri ole. Tämä ei kuitenkaan lukemista haitannut näin aikuisenakaan: Astrid Lindgrenin kerronta vie edelleen mukanaan.

Astrid Lindgreniltä olisi tarkoitus lukea myös Ronja, ryövärintytär ja Veljeni Leijonamieli: nämä molemmat luin myös ala-asteella (tosin suomeksi!). Ihania satuja, jotka jaksavat ilahduttaa vielä aikuisenakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti