keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Ole luonani aina

Kirjoittaja: Kazuo Ishiguro
Suomentaja: Helene Bützow
Julkaistu: 2005 (suomennos 2005)
Alkuperäinen nimi: Never Let Me Go
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 394

Kathy, Ruth ja Tommy ovat oppilaita Hailshamin sisäoppilaitoksessa. Koulussa heitä opetetaan pitämään terveydestään tarkoin huolta, sillä he ovat erityisiä ja erilaisia kuin muut. Heidän kasvaessaan totuus valkenee heille vähä vähältä: miksi heitä pidettiin niin erillään muusta maailmasta, miksi he ovat erityisiä ja mikä heitä odottaa.

Kazuo Ishiguron Ole luonani aina on ollut lukulistallani jo ties kuinka kauan: kirjan dystopinen maailmankuva vaikutti kiehtovalta. Sitä teoksen asetelma onkin, kun se valkenee lukijalle. Kathy, Ruth, Tommy ja muut Hailshamin sisäoppilaitoksen oppilaat ovat itseasiassa klooneja. Heidän ainoa tarkoituksensa on toimia elinluovuttajina, kunnes heistä ei enää ole hyötyä.

Ole luonani aina on hyytävä, mutta samalla aito tarina inhimillisistä ihmisistä. Ishiguro pohtii ihmisyyden rajoja kirjassaan: voiko klooni olla todella ihminen? Pidin kirjasta paljon, mutta samalla Ole luonani aina jäi vähän vaisuksi.

2 kommenttia:

  1. Minullekaan tämä ei kohonnut esimerkiksi vuoden vikan neljänneksen parhaimmistoon, vaan jäi vähän sinne keskivaiheille roikkumaan (vaikka melkein kaikki lukemani kirjat olivat oikein hyviä). Tunnelma tässä oli kuitenkin hienon vähäeleinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä vähän sellainen keskivaiheilla roikkuja! Jäi silti mieleen, mutta jotenkin koko ajan oli sellainen olo, että milloin kirja oikeasti alkaa.

      Poista