maanantai 28. joulukuuta 2015

Vihan hedelmät

Kirjoittaja: John Steinbeck
Suomentaja: Alex Matson
Julkaistu: 1939 (suomennos 1944)
Alkuperäinen nimi: Grapes of Wrath
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 538

Päästyään vankilasta Tom Joad lähtee takaisin kotiseuduilleen, mutta saa huomata, että vuokraviljelijät on ajettu pois maaltaan. Monet oklahomalaiset lähtevät paremman elämän toivossa Kaliforniaan, heidän joukossaan myös Joadin perhe: aikuiset, lapset, vanhukset, vanhemmat, pojat ja tyttäret.

John Steinbeckin Vihan hedelmät on klassikkoteos, joka kuvaa 1930-luvun suurta lamaa. Tartuin kirjaan oikeastaan yksinomaan sen klassikkostatuksen vuoksi: sekä tätä, että Steinbeckin romaania Hiiriä ja ihmisiä on kehuttu niin paljon, että pakkohan oli lukea edes jompikumpi.

Steinbeckin pääteoksen tunnelma on erittäin ahdistava. Joadin perhe kulkee vastoinkäymisestä vastoinkäymiseen, ruoka ei riitä, Oklahomassa ei ole kotia eivätkä kaikki siirtolaiset mahdu Kaliforniaan. Vihan hedelmiä lukiessa tulee itsekin toivottomaksi.

Vihan hedelmät oli hyvin ja koskettavasti kirjoitettu teos: itse pidin erityisen paljon siitä, miten John Steinbeck maalaa koruttomasti, mutta tarkasti köyhien tavallisten vuokraviljelijöiden todellisuutta. Kokonaisuudessaan kirja oli kuitenkin aivan liian masentava. Itse eläydyn helposti kirjan maailmaan, jos kerronta on aitoa ja mukaansatempaavaa, joten tunsin itsekin kahlaavani Joadien kanssa loputtomassa suossa. Tästä huolimatta John Steinbeckin Vihan hedelmät on klassikko, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

4 kommenttia:

  1. Itsekin pidin tästä kirjasta. Itse asiassa pidin tästä niin paljon, että arvotan sen Steinbeckin parhaimmaksi teokseksi. Juoni oli sopivan haastava ja henkilöhahmot olivat syviä, aitoja ja eläviä. Oklahoman kuivuus ja suuri lama ovat myös aiheina erittäin kiehtovia, vaikkakin surullisia. Steinbeck oli tässä kirjassa ehdottomasti kirjallisesti terävimmillään.

    Pii, jos et ole lukenut muuta Steinbeckiä, suosittelen Hiiriä ja Ihmisiä -kirjan lisäksi Oikuttelevaa Bussia, novellikokoelmaa Punainen Poni sekä ennen kaikkea pienoisromaania Helmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Steinbeckiltä aikaisemmin vähemmän tunnetun (?) Cup of Goldin, jota ei tietääkseni ole suomennettu. Steinbeckiä tulee toivottavasti luettua vielä lisää, pidin kyllä tyylistä! Kiitos suosituksista :)

      Poista
  2. Okien pölyisestä arjesta tuohon aikaan on muuten olemassa loistava ja arvostettu dokumentti The Dust Bowl (2012). Suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kiitos tästäkin suosituksesta!

      Poista