tiistai 2. helmikuuta 2016

Kissani Jugoslavia

Kirjoittaja: Pajtim Statovci
Julkaistu: 2014
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 285

Kissani Jugoslavia kertoo kaksi limittäistä tarinaa. Helsingissä asuva Bekim on albanialaistaustainen opiskelija, joka löytää kissan kumppanikseen. Toisessa tarinassa Bekimin äiti Emine elää nuoruuttaan Jugoslaviassa, jossa hänet naitetaan Bajramille. Avioliitto, jonka piti olla unelmien täyttymys, ei olekaan sitä.

Pajtim Statovcin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla palkittu esikoisromaani Kissani Jugoslavia on ollut lukulistallani jo vaikka kuinka kauan. Nyt lainasin teoksen kirjastosta suurin odotuksin. Kissani Jugoslavia oli kuitenkin epämääräisellä tavalla pettymys. Teos ei ole missään nimessä huono, päinvastoin. Se oli vain jotenkin... ärsyttävä. En pysty sanomaan suoraan, mikä teoksessa ärsytti: ehkä se kissa!

Kissani Jugoslavia herätti kuitenkin paljon ajatuksia. Kirja on tarina maahanmuuton ja pakolaisten tilanteen rumista puolista. Pajtim Statovci kuvaa kirjassa yhtä lailla suvaitsemattomia suomalaisia kuin pakolaisiakin, jotka eivät edes halua sopeutua. Vaikka kirja on julkaistu kaksi vuotta sitten, ovat sen aiheet nykyään enemmän kuin ajankohtaisia. Kissani Jugoslavia vie lukijan todellisen pakolaisen saappaisiin. Entä jos olisi pakko lähteä omasta maasta, jottei itse kuole ja jotta oma perhe ei kuolisi? Mitä jos ei vain olisi muuta vaihtoehtoa? Ei haluaisi, mutta olisi pakko? Kohdemaa olisi vieras ja tavat outoja, mielessä koko ajan ajatus "tämä on vain väliaikaista". Kukapa haluaisi silloin sopeutua ja olla loputtoman kiitollinen, muuttaa omia tapojaan ja omaa kulttuuriaan? Toisaalta Statovci kuvaa myös suomalaisia, jotka ärtyvät - ja välillä ihan syystäkin. Eihän kukaan pidä siitäkään, että muualta tulleet eivät kunnioita lakeja tai vaikkapa taloyhtiön järjestyssääntöjä. Teoksessa kumpikaan osapuoli ei ole syntipukki eikä kumpikaan osapuoli ole uhri: Kissani Jugoslavia yksinkertaisesti kuvaa erittäin epäreilua tilannetta, joka on kaikille vaikea.

Suosittelen kyllä lukemaan Kissani Jugoslavian, vaikka se ei omaan makuuni ollutkaan. Siitä huolimatta Pajtim Statovcin teos on hieno esikoiskirja.

6 kommenttia:

  1. Tämä on minulle suomalaisen kirjallisuuden valopilkku!

    VastaaPoista
  2. Hieno kirjahan tämä on! Jokin tässä vain tökki, vaikka periaatteessa olisin voinut tästä pitääkin :D

    VastaaPoista
  3. Minäkään en varauksetta tähän ihastunut. Kirja on varsin hyvä, mutta jokin tosiaan tökki. Ehkä se, että en ymmärtänyt ihan kaikkea. Ja kukapa haluaisi tuntea itsensä tyhmäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samat fiilikset! Tai no, mä olen sen verran "ylimielinen" lukija että en kyllä tunne itseäni tyhmäksi, ajattelen vain että kirjailijakaan ei oikein tiedä mitä tarkoittaa :D

      Poista
  4. Minusta taas juuri ne kissa ja käärme nostivat tämän kirjan tasoa yli "tavanomaisen pakolaistarinan".
    Hyvin toteat, että kirja on erittäin ajankohtainen. Tällaisten kirjojen lukeminen auttaisi ihmisiä tajuamaan, miltä tuntuu olla alaspäin katsottu muukalainen, jonka kulttuuri on vanhempaa ja rikkaampaa kuin niiden, jotka arvostelevat.
    Yllättäen myös Saara Turusen Rakkuden hirviö, jonka luin äskettäin, avaa silmiä tajuamaan kulttuurieroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan taso oli ilman muuta mielestäni erittäin hyvä! Aina ne erittäin hyvät kirjatkaan eivät silti kolahda... Minusta tämä kirja auttoi hyvin tajuamaan molempia puolia: sekä sitä, millaista on tulla vieraaseen kulttuuriin pakolaisena että sitä, että eri kulttuurien kohtaamisista syntyy väistämättä törmäyksiä. Mielestäni tämä kirja ei ollut minkään ryhmän "puolella", mikä oli mielestäni hieno ansio!

      Poista