keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Oneiron

Kirjoittaja: Laura Lindstedt
Julkaistu: 2015
Kustantaja: Teos
Sivumäärä: 432

Seitsemän naista - Shlomith, Polina, Nina, Maimuna, Wlbgis, Ulrike ja Rosa Imaculada - ovat joutuneet omituiseen tilaan. Kaikkialla on vain valkoista, aistit katoavat, kukaan ei enää hengitä. Miten naiset ovat saapuneet tilaan ja mitä heille on tapahtunut?

Laura Lindstedtin Oneiron on fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista, viime vuoden Finlandia-palkinnon voittaja. Käsittääkseni kirjaa on lähinnä kehuttu: olen onnistunut välttämään suurimman osan teosta koskevista bloggauksista ja lehtijutuista spoilaantumisen pelossa. Oneiron kuulosti juuri sellaiselta kirjalta josta pitäisin. Fantasiaa, naishahmoja, jotain uutta ja erilaista.

Loppujen lopuksi en kuitenkaan pitänyt Oneironista juuri ollenkaan. Kirjoittamistyyli tökki, teos oli mielestäni ennen kaikkea tekotaiteellinen ja yliyrittämisen maku paistoi läpi. Vaikka yleensä pidänkin kiemuraisesta ja kuvailevasta kirjoitustyylistä, meni se tässä Lindstedtin teoksessa yli. Liikaa sulkuja, liian paljon kaksoispisteitä, liian paljon koukeroita. Välillä enemmän ei ole enemmän.

Oneiron oli myös rehellisesti hieman tylsää luettavaa. Tosin Shlomithin viimeisen performanssin luentoteksti oli mielenkiintoinen, samoin loppu ja naisten kuolemakohtalot. Kirjan keskivaiheilla tarina alkoi kuitenkin tuntua hieman venytetyltä.

Laura Lindstedtin Oneironista näkee selvästi, että teosta on kirjoitettu pitkään, muokattu ja harkittu. Ehkä tämä juuri oli se, miksi en kirjasta pitänyt: kirjasta puuttui tietty yllätyksellisyys ja se tuntui jotenkin tasapaksulta. Oneironista puuttui rosoisuus ja sen myötä mielenkiinto. Tästä huolimatta kirja on kyllä taitavasti kirjoitettu, vaikka se ei minuun kolahtanut.

torstai 14. huhtikuuta 2016

KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika

Kirjoittaja: Marie Kondo
Suomentaja: Päivi Rekiaro
Julkaistu: 2011 (suomennos 2015)
Alkuperäinen nimi: 人生がときめく片づけの魔法 (Jinsei ga Tokimeku Katazuke no Maho)
Kustantaja: Bazar
Sivumäärä: 211

Lainasin KonMarin kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että kirjaan oli nälkävuoden pituinen varausjono (miksi siivous kiinnostaa yhtäkkiä niin paljon?) ja toisekseen siksi, että yksi salaisista paheistani on tavaroiden järjestely ja turhan karsiminen.

KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika oli mielenkiintoinen ja nopea lukukokemus. Monet kirjan siivous- ja järjestelyvinkeistä olivat sellaisia, että ne ovat käytössä itselläni jo nyt. Ainut vinkki, joka kirjan opeista jäi käyttöön oli sukkien viikkaaminen ja sukkahousujen rullaaminen: ei vie sen enempää aikaa kuin varsien rullaaminenkaan ja vie vähemmän tilaa.

Marie Kondon opas sisälsi siis oikein hyviä vinkkejä järjestelyyn ja tavaran karsimiseen, mutta itse en juuri perustanut kirjan filosofiasta, jossa tavara inhimillistettiin. Viikkaan nykyään sukat, koska se on itselleni helpompaa ja käytännöllisempää, en siksi, että sukat saisivat levätä. Samoin tavaroiden kiittäminen pitkän päivän jälkeen tuntuu täydeltä huuhaalta.

Kaiken kaikkiaan KonMari oli lukemisen arvoinen: jos järjestelyvinkkejä kaipaa, niin kirjaan kannattaa tarttua.

tiistai 5. huhtikuuta 2016

He eivät tiedä mitä tekevät

Kirjoittaja: Jussi Valtonen
Julkaistu: 2014
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 557

"Kaikki halusivat keskustella, mutta kukaan ei halunnut kuunnella."

Yhdysvaltalainen tutkija Joe Chayefski saa yllättävän puhelinsoiton. Suomalainen ex-vaimo Alina kertoo, että Samuel, Joen poika, jota tämä ei ole nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen, on matkustanut Yhdysvaltoihin. Samoihin aikoihin Joeta ja tämän tutkimusryhmää piinanneet uhkaukset ja ilkivallanteot pahenevat ja Joen viisitoistavuotias tytär Rebecca saa käyttöönsä iAm-laitteen, jonka käytöllä tuntuu olevan huolestuttavai seurauksia.

Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät voitti vuoden 2014 Finlandia-palkinnon - ja ihan ansaitusti. Teos on hieno kuvaus nyky-yhteiskunnasta, sekä yksilö- että yhteisötasolla. Romaanin kantava teema on informaation asymmetria, joka toistuu niin ihmissuhteissa kuin yhteiskunnassakin.

Teoksen keskeisin konflikti tapahtuu Joen ja Samuelin välillä, jotka eivät edes kohtaa toisiaan ennen teoksen loppua. Joen tutkimustyöhön sisältyvät oleellisesti eläinkokeet, Samuelista taas kasvaa aktivisti, jolle eläinten oikeudet ovat tärkeitä. Isän ja pojan välinen konflikti nojaa kuitenkin jälleen hyvin selkeästi informaation asymmetriaan.

He eivät tiedä mitä tekevät käsittelee myös muuttuvaa maailmaa. Jälleen kerraan vastakkaisten osapuolien tiedossa olevan informaation puutteellisuus muokkaa käsityksiä: teoksen keskiössä ovat kysymykset eläinkokeiden eettisyydestä sekä siitä, kuinka pitkälle tietotekniikka voi ja saa mennä.

Jussi Valtosen romaani He eivät tiedä mitä tekevät oli erittäin mielenkiintoinen ja ajattelemisen aihetta antava teos ja kaupan päälle vielä jännittävästi ja taitavasti kirjoitettu. Suosittelen!