keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Oneiron

Kirjoittaja: Laura Lindstedt
Julkaistu: 2015
Kustantaja: Teos
Sivumäärä: 432

Seitsemän naista - Shlomith, Polina, Nina, Maimuna, Wlbgis, Ulrike ja Rosa Imaculada - ovat joutuneet omituiseen tilaan. Kaikkialla on vain valkoista, aistit katoavat, kukaan ei enää hengitä. Miten naiset ovat saapuneet tilaan ja mitä heille on tapahtunut?

Laura Lindstedtin Oneiron on fantasia kuolemanjälkeisistä sekunneista, viime vuoden Finlandia-palkinnon voittaja. Käsittääkseni kirjaa on lähinnä kehuttu: olen onnistunut välttämään suurimman osan teosta koskevista bloggauksista ja lehtijutuista spoilaantumisen pelossa. Oneiron kuulosti juuri sellaiselta kirjalta josta pitäisin. Fantasiaa, naishahmoja, jotain uutta ja erilaista.

Loppujen lopuksi en kuitenkaan pitänyt Oneironista juuri ollenkaan. Kirjoittamistyyli tökki, teos oli mielestäni ennen kaikkea tekotaiteellinen ja yliyrittämisen maku paistoi läpi. Vaikka yleensä pidänkin kiemuraisesta ja kuvailevasta kirjoitustyylistä, meni se tässä Lindstedtin teoksessa yli. Liikaa sulkuja, liian paljon kaksoispisteitä, liian paljon koukeroita. Välillä enemmän ei ole enemmän.

Oneiron oli myös rehellisesti hieman tylsää luettavaa. Tosin Shlomithin viimeisen performanssin luentoteksti oli mielenkiintoinen, samoin loppu ja naisten kuolemakohtalot. Kirjan keskivaiheilla tarina alkoi kuitenkin tuntua hieman venytetyltä.

Laura Lindstedtin Oneironista näkee selvästi, että teosta on kirjoitettu pitkään, muokattu ja harkittu. Ehkä tämä juuri oli se, miksi en kirjasta pitänyt: kirjasta puuttui tietty yllätyksellisyys ja se tuntui jotenkin tasapaksulta. Oneironista puuttui rosoisuus ja sen myötä mielenkiinto. Tästä huolimatta kirja on kyllä taitavasti kirjoitettu, vaikka se ei minuun kolahtanut.

6 kommenttia:

  1. Samma här. Ei ollut minun kirjani.

    VastaaPoista
  2. Liika tekeminen vie pois tuoreuden. Minusta kirja on hyvä, kun siitä välittyy sellainen tuntu, että kirjailijalla on asiaa, joka ei jätä häntä rauhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleni ei välittynyt tuollainen fiilis, mutta kirjojen hienoushan on siinä että jokainen kokee ne omalla tavallaan!

      Poista
    2. Ilmaisin itseäni huonosti. Siis ei minullekaan tullut sitä tuntua tästä kirjasta. Tuntui, että se oli väkisin tehty ilman sanomisen paloa.

      Poista
    3. Aivan joo! Sama fiilis tuli itsellekin.

      Poista