keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Teemestarin kirja

Kirjoittaja: Emmi Itäranta
Julkaistu: 2012
Kustantaja: Teos
Sivumäärä: 330

Teemestarin kirja on dystopia maailmasta, jossa vesi on hyvin rajoitettu luonnonvara ja sen piilottelu on rikoksista pahin. Kansalaiset saavat vain säännöstellysti vettä, ja maata hallitsevat sotilaat. Teemestarien sukua oleva Noria saa sen sijaan tietää sukunsa salaisuuden: raikasta vettä saa tarkoin varjellusta lähteestä vuorilla.

Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja on erittäin hyvin ja hienovaraisesti kerrottu dystopiakuvaus tulevaisuudesta. Kirjan maailma on uskottava, joskin teemestarit tuovat pientä epärealistisuutta tarinaan. Tämä ei kuitenkaan haittaa ollenkaan, päinvastoin: itse pidin juuri siitä, miten tulevaisuuden mahdollinen kauhuskenaario kudotaan fiktioon ja epätodennäköisimpiin elementteihin.

Täytyy ehdottomasti lukea jossain välissä myös Itärannan toinen teos, Kudottujien kujien kaupunki. Pidin tästä esikoisteoksesta niin paljon.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Salaperäiset varoitukset

Kirjoittaja: Ellery Queen
Suomentaja: Katri Jylhä
Julkaistu: 1942 (suomennos 1982)
Alkuperäinen nimi: Calamity Town
Kustantaja: Kirjayhtymä
Sivumäärä: 302

Ellery Queen saapuu pieneen Wrightsvillen kaupunkiin, jossa hän vuokraa tyhjillään olevan pahamaineisen talon. Samalla hän sekaantuu kaupunkin arvovaltaisimman asukkaan tyttären Nora Wrightin ja tämän kihlatun Jim Haightin omituiseen ja epäonniseen rakkaussotkuun. Yllättäen kadoksissa ollut Jim palaa Wrightsvilleen ja avioituu Noran kanssa, mutta onnea ei kestä kauan. Salaperäisiä varoitukset, joissa vihjaillen uhataan Noran henkeä, löytyvät Jimin tavaroista...

Luin viime vuonna Ellery Queenin dekkarin Murhaaja on kettu ja kommentteissa minulle suositeltiin nimenomaan tätä Queenin toista rikosromaania! Nappiin meni. Salaperäiset varoitukset on juuri sitä mitä haluan dekkarilta. Ei liian lyhyt, ei liian pitkä, sopivasti hahmoja, ei liikaa väkivaltaa, rikoksena murha. Ja tietysti ratkaisu selviää lähinnä aivotyöllä. Ellery Queenin dekkarit ovat näiden kahden perusteella mielestäni hyvin Agatha Christiemäisiä: näitä tulee varmasti luettua enemmänkin!

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Kirjoittaja: Mia Kankimäki
Julkaistu: 2013
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 369

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on Mia Kankimäen muistelmateos. Kankimäki jättää päivätyönsä Helsingissä ja pitää välivuoden, tutkien japanilaista Sei Shōnagonia, Tyynynaluskirjan kirjoittajaa ja tuhat vuotta sitten Heian-kaudella elänyttä hovinaista.

Tartuin kirjaan kahdesta syystä. Ensinnäkin olin kuullut siitä suosituksia, toisekseen kirjan nimi on vastustamattoman houkutteleva. Eikä varsinaisesti haitannut sekään, että kirja on muistelmateos ja sijoittuu Japaniin.

Jokin teoksessa kuitenkin tökki. Tavallaan pidin siitä, mutta lukeminen tuntui takkuavalta, jokainen sivu olevan loputtoman pitkä. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli kyllä hyvin kirjoitettu, Kankimäki kuvaa elävästi kokemuksiaan Japanissa. Jotain jäi silti puuttumaan, ehkä se oli se kuuluisa "hyvä kirja, mutta ei minun kirjani". 

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Pelon hinta

Kirjoittaja: Henkka Hyppönen
Julkaistu: 2014
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 234

Henkka Hyppösen Pelon hinta on erittäin mielenkiintoinen kirja. Hyppönen on selvittänyt pelon vaikutuksia - niin fysiologisia kuin psyykkisiäkin - ja käsittelee niitä kirjassaan useasta eri näkökulmasta.

Pelon hinnan mukaan ihmisen reaktio pelkoon on edelleen hyvin samantapainen kuin tuhansia vuosia sitten. Pelkoreaktiota ei enää nykypäivänä useinkaan laukaise uhkaava fyysinen vaara, mutta silti pelkoon reagoidaan samalla tavalla kuin välittömään vaaraan.

Hyppönen käsittelee eri tapoja hallita pelkoa ja hyödyntää sitä kirjassaan. Pelon hinnan keskeisin ajatus on - nimenkin mukaan - se, että pelolla on hintansa. Jos pelkoa ei opi hallitsemaan, ei pysty käyttämään kokonaisuudessaan todellista potentiaaliaan, ja monet asiat jäävät tekemättä.

Teos ei nyt suoranaisesti ole self help -teos - kirjassa ei juurikaan neuvota lukijaa toimimaan yhden tavan mukaan. Mukana on myös paljon tieteelliseen tutkimukseen nojaavaa tietoa, vaikka tietystikään kirja ei ole silti mikään tietokirja.

Henkka Hyppösen Pelon hinta oli siis mielenkiintoinen lukukokemus, joka antoi ajattelemisen aihetta.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Pikku miehiä & Plumfieldin pojat

Pikku miehiä
Kirjoittaja: Louisa M. Alcott
Suomentaja: Wille Hynynen
Julkaistu: 1871 (suomennos 1918)
Alkuperäinen nimi: Little Men
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 280

Plumfieldin pojat
Kirjoittaja: Louisa M. Alcott
Suomentaja: Elma ja Aarni Voipio
Julkaistu: 1886 (suomennos 1919)
Alkuperäinen nimi: Jo's Boys
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 210

Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat jatkavat siitä mihin Pikku naisia ja Viimevuotiset ystävämme jäivät, hypäten tosin useamman vuoden eteenpäin. Meg on edelleen naimisissa John Brooken kanssa, Jo taas on mennyt naimisiin professori Bhaerinsa kanssa ja näillä on kaksi poikaa, Rob ja Ted. Beth elää kauniissa muistoissa ja Amylla ja Lauriella on yksi tytär, Bess.

Vaikka kahden edellisen kirjan päähenkilöt ovat edelleen hyvin keskeisiä hahmoja, keskittyvät Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat enemmän Jon perustaman koulun oppilaisiin. Pikku miehiä kuvaa koulun aktiivisia vuosia, juoni perustuu hauskoihin sattumuksiin koulumaailmassa. Plumfieldin pojissa "pikkumiehet" ovat kasvaneet aikuisiksi, ja kunnon tyttökirjojen tyyliin osa kirjasta keskittyy erinäisten romanttisten suhteiden selvittelyyn.

Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat ovat melkein yhtä ihania kuin kaksi sarjan aikaisempaa teosta. Pikku naisia on kuitenkin näistä neljästä se ehdottomasti paras, vaikka suosittelen kyllä lukemaan koko sarjan!

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Pikku naisia & Viimevuotiset ystävämme

Pikku naisia
Kirjoittaja: Louisa M. Alcott
Suomentaja: Tyyni Haapanen
Julkaistu: 1868 (suomennos 1916)
Alkuperäinen nimi: Little Women
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 255

Viimevuotiset ystävämme
Kirjoittaja: Louisa M. Alcott
Suomentaja: Annikki Haahti
Julkaistu: 1869 (suomennos 1954)
Alkuperäinen nimi: Good Wives
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 271

Pääsiäisloman kunniaksi lainasin (jälleen) lapsuudessani lukemia tyttökirjoja. Pikku naisia ja Viimevuotiset ystävämme olivat suosikkejani monien muiden ohella, mutta näitä en olekaan ehtinyt lukea näin aikuisena aikaisemmin.

Molemmat kirjat kertovat neljästä sisaruksesta: Megistä, Josta, Bethista ja Amysta. Meg on perheen vanhin, äidillinen tyttö, joka toimii kotiopettajattarena. Jo on puolestaan poikamainen, kirjoittaa harrastuksekseen ja pitää työkseen seuraa vanhalle täti Marchille. Beth on ujo ja hiljainen sekä viihtyy parhaiten kotona. Amy taas on sisarusparven nuorin, turhamainen ja taiteellinen.

Pikku naisia keskittyy kuvaamaan neljän sisaruksen tyttövuosia. Suurimmat vastoinkäymiset ja ilot tapahtuvat perhepiirissä, muita keskeisiä hahmoja ovat tyttöjen vanhemmat, taloudenhoitaja Hanna ja naapurit Laurie sekä tämän isoisä herra Lawrence. Viimevuotiset ystävämme kertoo taas sisarusten vaiheista nuorina aikuisina: Meg on mennyt naimisiin, Jo muuttaa pois kotoa, Beth sairastuu vakavasti ja Amy lähtee matkalle Eurooppaan.

Molemmat teokset ovat luonteeltaan hyvin opettavaisia. "Pikku naiset" ovat papintyttäriä, joiden pääasiallisena pyrkimyksenä on elää hyveellisesti. Välillä kirjojen opettavaisuus huvitti, mutta ei sentään ärsyttänyt niin kuin aika ajoin Louisa M. Alcottin toinen teos, Tytöistä parhain.

Pikku naisia ja Viimevuotiset ystävämme ovat ihanan vanhanaikaisia tyttökirjoja, joista pidin edelleen paljon.