torstai 7. heinäkuuta 2016

Paperiprinssi

Kirjoittaja: Kaari Utrio
Julkaistu: 2015
Kustantaja: Amanita
Sivumäärä: 463

Merikapteeni Sebastian Ross saapuu loukkaantuneena Suurkosken paperiruukille, josta hän nuorena pakeni merille. Paperiruukilla odottaa naapurin tytär, Wilhelmine Falkensten, jolle ruukki on elämän sisältö ja pakopaikka kotoa, jossa on kärttyisä ja hallitseva isä Carl Falkensten. Kun Carl Falkensten kuolee, päätyy Wilhelmine Helsinkiin uuden holhoojansa kanssa. Kuin ihmeen kaupalla Sebastian Rossinkin tiet vievät Helsinkiin, ja kaksikko tapaa taas toisenssa.

Kaari Utrion Paperiprinssi on historiallisten romaanien aatelia. Sopivan viihdyttävää ja kevyttä lukemista. Historialliset yksityiskohdat ja tarkka hahmo- ja miljöökuvaus ovat parasta Utrion romaaneissa, suurta jännitystä tai yllättäviä loppuja on turha odottaa. Paperiprinssinkin loppuratkaisu oli ilmeinen jo ensi sivuilta, mutta se ei lukukokemusta haitannut, päinvastoin.

Muidenkin lukemieni Utrion romaanien tapaan Paperiprinssi kuvaa naisen asemaa, olosuhteita ja päätösmahdollisuuksia historiallisissa puitteissa. Naishahmona Wilhelmine on vahva, mutta pidin silti siitä, että tämä ei ole todella epärealistisen itsenäinen.

Kaari Utrion historiallisiin romaaneihn on ihana tarttua silloin kun haluaa jotain hyvin kirjoitettua viihdettä toiselta aikakaudelta, tietää aina saavansa takuuvarmasti sitä mitä halusikin kirjalta.

8 kommenttia:

  1. Minua ennaltaarvatta loppu häiritsi jo alkusivuista asti, ja tämä kirja jäikin kesken. Se oli minulla vain viikon vip-lainassa, enkä päässyt alkusivuja pidemmälle, kun alkoi tuntua, että tämän tarinan olen lukenut viimeisimmissä Utrioissa jo moneen kertaa. Minusta vanhempi Utrion tuotanto on parempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole lukenut niin laajasti Utriota että osaisin verrata vanhempaa ja uudempaa, mutta eniten pidän näistä 1800-luvun kieppeille sijoittuvista teoksista.

      Poista
  2. Tykkäsin kanssa tästä kirjasta, ja minua ei haitannut ennalta-arvattava loppu. Välillä paperin valmistuksen yksityiskohtainen kuvailu kyllästytti, mutta toisaalta se kuuluu ajankuvan luomiseen, jossa Utrio on niin taitava. Tietysti Utrion romaanit noudattelevat aika pitkälle tuttua kaavaa, mutta ainakin minulle se on osa niiden viehätystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minuakaan tarkka ajankuva tai esimerkiksi jonkin tietyn tuotantoprosessin kuvaaminen häiritse - päinvastoin, historia on jo ammattini puolesta lähellä sydäntäni. Harmitti oikein, kun kirja kyllästytti alkumetreillä. Olen aina aikaisemmin pitänyt Utrioista. Tämä vain toi jo lähtöasetelmiltaan liikaa mieleeni esimerkiksi Saippuaprinsessan ja Ruman kreivittären.

      Poista
    2. Minullekin juuri tuo tuttu kaava on osa Utrion viehätystä: saa sitä mitä tilaa. Tietysti samalla kaavalla kirjoitettuja teoksia ei pidä lukea liian usein, silloin kyllästyy...

      Poista
    3. Niin ja minulle ei tullut Ruma kreivitär mieleen - ehkä kirjan lukemisesta oli jo niin kauan aikaa! En itseasiassa muista yhtään mitä siinä tapahtuu...

      Poista
    4. Heh, minulle tuli Ruma kreivitär mieleen, mutta nyt rupesin miettimään, millainen sisältö siinä onkaan. Ja se sentään taitaa löytyä omasta hyllystäni. Tuttuuden tunne on kuitenkin huono (vaikka olisi hieman vääräkin).

      Poista
    5. Niinpä. Jos se tuttuuden tunne tulee liian häiritsevästi, se tosiaan haittaa. Minua ei (yleensä) haittaa sama kaava (esimerkiksi Christien dekkareissa), mutta jos tulee vahvasti tunne, että tämä on jo luettu, niin kirja jää helposti kesken.

      Poista