lauantai 25. helmikuuta 2017

Luostarin varjot

Kirjoittaja: C.J. Sansom
Suomentaja: Katariina Kaila
Julkaistu: 2003 (suomennos 2011)
Alkuperäinen nimi: Dissolution
Kustantaja: Otava
Sivumäärä: 456

Matthew Shardlake joutuu keskellä Englannin uskonpuhdistusta tutkimaan erittäin epämiellyttävää rikosta: murhaa luostarissa. Tehtävässä edellytetään äärimmäistä hienotunteisuutta, nopeutta ja tarkkuutta. Matthew Shardlaken tutkiessa ja tutustuessa luostariin, selviää luostarista monia salaisuuksia. Shardlaken täytyy vain osata yhdistää ne toisiinsa ja päätellä, mitkä liittyvät murhaan ja mitkä eivät.

Aloitin lukemaan C.J. Sansomin ensimmäistä Shardlake-kirjaa suurin odotuksin. Luostarin varjot -teosta on verrattu Umberto Econ Ruusun nimeen, joka oli mielestäni aivan loistava! Odotin yhtä moninaista, mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa lukukokemusta, mutta Sansomin kirja ei päässyt lähellekään odotuksiani. En saanut hahmoista tai juonesta kiinni. Dekkareita lukiessani pidän siitä, että kirja on luettava hyvin nopeasti läpi, koska on vain pakko saada tietää murhaaja! (Dekkari on mielestäni pääsääntöisesti hyvä vain siinä tapauksessa, että tutkittava rikos on murha.) Luostarin varjoja luin useamman viikon ajan: kirja olisi jäänyt varmaan kesken, ellei se olisi ollut ainoa mukanani ollut kirja neljäntoista tunnin lennolla.

Luostarin varjot käsittelee kyllä hyvin samantapaisia teemoja kuin Ruusun nimi. Jos luit ja pidit tästä kirjasta, suosittelen siis lukemaan myös Ruusun nimen! Toisaalta, jos et ole tätä lukenut ja pidit Ruusun nimestä, ei Luostarin varjot ole kummoinen siihen verrattuna.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Maailman ääreen täyttää viisi vuotta!

Blogi täyttää tänään jo viisi vuotta - aika on mennyt kovin nopeasti. Viiden vuoden aikana olen lukenut yhteensä 540 teosta, keskimäärin siis 108 kirjaa vuodessa. Yllättävän paljon; vaikka lukeminen oli lapsena rakas harrastus, jäi se lukioikäisenä ja ensimmäisenä yliopistovuotena pariin kirjaan kuukaudessa. Vasta kirjablogin aloitettuani tuli elvytettyä vanhaa lukuharrastusta, ahkerammin kuin olisin kuvitellut.

Nykyään lukeminen on jäänyt taas taka-alalle ja kirjablogiinkin tulee kirjoitettua hyvin lyhyitä tekstejä. Kirjablogi on kuitenkin ennenkaikkea oma lukupäiväkirjani, vaikka toki olisi mukava ehtiä kirjoittaa pohdiskelevampia ja pitempiä postauksia, ihan omaksikin iloksi.

Viime vuosi meni tosiaan lukiessa ja bloggaillessa fiiliksen mukaan. Tänä vuonna jatkan samalla linjalla: tavoite on lukea vaatimattomat kaksi kirjaa kuukaudessa. Vuosi tuo mukanaan uusia opiskeluhaasteita, joten aikaa lukemiselle ei valitettavasti riitä edellisten vuosien tapaan. Kirjablogia ja lukemista en silti suostu lopettamaan, hidastetaan vain vähän tahtia.

Kiitokset viimeisistä viidestä vuodesta sekä uusille että vanhoille lukijoille!